Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 8:
Hallitusneuvotteluissa keskeisesti mukana ollut [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] [[Johannes Virolainen]], josta tuli uuden hallituksen [[ulkoministeri]], yritti vielä viime hetkellä vedota Väinö Tanneriin, jotta Väinö Leskistä ei otettaisi mukaan hallitukseen, mihin Tanner murahti: ''"Mitäs Te nuori mies puhutte, nythän muodostetaan Suomen eikä Neuvostoliiton hallitusta."'' Presidentti [[Urho Kekkonen]] oli jo etukäteen varoittanut Virolaista menemästä samaan hallitukseen Leskisen kanssa. Nimitettyään hallituksen [[29. elokuuta]] Kekkonen lausui kuuluisat sanansa: ''"Tämä oli huonoin puhe, minkä olen koskaan pitänyt, mutta eipä ollut itse kirjoittamani."''
Taustalla oli edellisen lisäksi elokuun lopulla pidetty [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] 40-vuotisjuhla, johon kutsuttuun Neuvostoliiton valtuuskuntaan kuului alun perin myös [[Otto Ville Kuusinen]]. Suomalaisten maanpetturiksi leimaamalle [[Terijoen hallitus|Terijoen hallituksen]] päämiehelle ei kuitenkaan myönnetty [[viisumi]]a. Syy tapauksesta sysättiin Fagerholmin hallituksen ulkoministerin Johannes Virolaisen niskaan, vaikka päätöksen asiasta oli tehnyt jo edeltäjä, [[Kuuskosken hallitus]] yhdessä presidentti Urho Kekkosen kanssa. Myös Nikita Hruštšov oli ymmärtänyt Kuusisen viisumin hylkäämisen, mutta [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|NKP]]:n pää-äänenkannattaja [[Pravda]] käytti tapausta tästä huolimatta aseenaan Fagerholmin hallitusta vastaan. <ref> Max Jakobson: ''Pelon ja toivon aika − 20. vuosisadan tilinpäätös II'', s. 233−234. Otava 2001. </ref>
==Neuvostoliiton painostus==
| |||