Ero sivun ”Ile Kallio” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 22:
Kesäkuussa [[1975]] Remu vihjaili Ilelle Hurriganesin tarvitsevan kitaristia. Albertin lähtö oli salaisuus. Yön yli nukuttuaan Ile päätti palata yhtyeeseen.
 
Vuodet 1975 ja [[1976]] olivat Hurriganesin kultaista aikaa. Suosio kasvoi, fan-klubin jäsenmäärä lisääntyi viidestäsadasta viiteentuhanteen muutamassa kuukaudessa. Ilestä tuli tuhansien teinityttöjen idoli. Hänestä julkaistiin jopa [[paperinukke]] lehdessä, ja postinjakaja kantoi säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Musiikillisesti Ilen oli vaikeaa astua Albertin saappaisiin, olihan tämä ollut Ilen idoleja jo vuodesta [[1969]]. He olivat myös ystäviä keskenään,vaikka monet ehkä olisivat voineet päätellä toisin. Ile on sanonut Albertin olevan häntä parempi kitaristi,Albert oli taas sanonut päinvastoin. Vasta vuoden kuluttua yhtye löysi uuden muotonsa. Mutta yhtye oli kovassa kunnossa ja Ilen mielestä Remu rumpalina parhaimmillaan.
 
Ile levytti [[1977]] ensimmäisen soololevynsä ''Irock'', jota myytiin 17 000 kappaletta. Myöhemmin hän myönsi, että lauluosuudet nolottavat yhä. Levynsä jälkeen hän halusi kehittää musiikkiaan monipuolisemmaksi. Vuonna [[1979]] hän suunnitteli lopettavansa Ruotsin kiertueen jälkeen, mutta Remu sai vihiä asiasta ja pyysi Ileä lähtemään [[toukokuu]]ssa 1979.