Ero sivun ”Kustaa III” versioiden välillä

'''Kustaa III''' ([[13. tammikuuta]] ([[juliaaninen kalenteri]]), [[24. tammikuuta]] ([[gregoriaaninen kalenteri]]) [[1746]] – [[29. maaliskuuta]] [[1792]]) oli [[Ruotsi]]n kuningas [[1771]]–[[1792]]. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria, ja kävi sodan Venäjää vastaan (ns. [[Kustaan sota]], 1788–90),. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti lopulta joutuivakavan konfliktiinkonfliktin aateliston kanssa, ja tulihäntä vastaan syntyi salaliitto, joka johti hänen murhatuksimurhaansa.

Jälkipolvien silmissä Kustaa III on ollut Ruotsin historian kiehtovimpia persoonallisuuksia, ja häntä pidetään myös yhtenä Ruotsin lahjakkaimmista hallitsijoista. Hänen vahvuuksiaan olivat terävä äly ja taiteellinen lahjakkuus. Heikkouksia puolestaan olivat liiallinen tunteellisuus, impulsiivisuus sekä taipumus teeskentelyyn ja teatraaliseen käytökseen.<ref name="jern401">Fagerlund, Villstrand, Jern s. 401</ref>

Kustaa III tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana, isänsä [[Aadolf Fredrik]]in kuoleman jälkeen. Ruotsin hallitusvalta kuului tuolloin säädyille, joten kuninkaan tehtäväksi jäi muodollisena valtionpäämiehenä toimiminen. KustaaKustaalle ei kuitenkaan tällainen sivustakatsojan rooli riittänyt, sillä hänet oli kuitenkinkasvatettu kunnianhimoinen[[valistunut miesitsevaltius|valistuneen jayksinvaltiuden]] kyllästyikannattajaksi. varsinHänen pianmielestään katselemaankuninkaan toimettomanapiti sivustatoimia poliitikkojenaktiivisesti keskinäisiävaltakunnan kiistojapolitiikassa, sovitellen puolueriitoja ja lieventäen säätyjen välisiä jännitteitä. Hän oli myös aidosti huolestunut Ruotsin turvallisuudesta: [[Venäjä]] jakelija muut ulkovallat jakelivat anteliaasti lahjuksia ruotsalaisille poliitikoille ja sekaantuisekaantuivat yhä enemmän Ruotsin sisäisiin asioihin.<ref>Virrankoski Yritettyääns. ensin322; turhaanKaronen vaikuttaas. asioihin406</ref> Oli laillisillajopa keinoillapelättävissä, päättiettä Kustaapitemmän lopultapäälle turvautuaRuotsille sotilaiden[[Puolan avullajaot|kävisi tehtäväänkuten vallankaappaukseenPuolalle]], joka menetti kokonaan itsenäisyytensä vuonna 1795.<ref>Karonen s. 404</ref>

Yritettyään ensin turhaan vaikuttaa asioihin laillisilla keinoilla, päätti Kustaa lopulta turvautua armeijan avulla tehtävään vallankaappaukseen. Upseeristo oli ollut jo pitkään tyytymätön siihen, miten armeijan tarpeet huomioitiin valtiopäivillä.<ref>Karonen s. 402</ref> Kustaa arvioi, että armeija todennäköisesti asettuisi säätyjen ja kuninkaan välisessä konfliktissa kuninkaan puolelle. Vallankaappauksen suunnittelu alkoi keväällä [[1772]]. Kustaan tärkeimpinä avustajina suunnittelussa olivat suomalaissyntyinen vapaaherra [[Jakob Magnus Sprengtporten]] ja ruotsalainen ylijahtimestari [[Johan Christopher Toll]]. Sprengtportenin tehtävänä oli nostaa kapinaan [[Suomenlinna]]an sijoitetut armeijan yksiköt, kun taas Tollin vastuulla oli [[Skoone]]en sijoitettujen joukkojen suostuttelu Kustaan puolelle. Tätä suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan elokuussa 1772. Säädyt saivat kuitenkin vallankaappaushankkeesta vihiä, joten Kustaalla ei ollut aikaa odottaa kapinahankkeiden onnistumista. Hän päätti luottaa omaan puhetaitoonsa: lyhyessä ajassa hän puhui Tukholmaan sijoitetut sotilaatjoukko-osastot puolelleen ja sai siten pääkaupungin haltuunsa.<ref>Virrankoski s. 323</ref>

Kustaan uhkapeli kannatti. Säätyjen 50 vuotta kestänyt valta romahti hetkessäyllättävän nopeasti. Kustaa saneli [[21. elokuuta]] [[1772]] uuden hallitusmuodon, joka säätyjen edustajien oli pakko hyväksyä sotilaiden läsnä ollessa. Kansalla ei juurikaan ollut halua puolustaa säätyjä, sillä poliitikkojensäätyvallan riitoihinviimeiset oltiinvuodet olivat olleet poliittisesti hyvin kyllästyneitäriitaisia ja sekavia. KansaValtiontalous ihailioli Kustaatakäynyt konkurssin partaalla.<ref>Virrankoski s. 317</ref> Kustaa osasi varmistella kansansuosiotaan taitavalla propagandalla, joka liioitteli säätyvallan epäkohtia ja odottilupasi häneltäkuningasvallan suuriatuovan tekojavakautta ja parempaa elintasoa.<ref>Virrankoski s. 325</ref> Hän myös virkisti kansan muistoja Ruotsin aiemmasta suurvalta-asemasta ja esitteli itsensä [[Kustaa Vaasa]]n ja [[Kustaa II Aadolf]]in urotekojen jatkajana.<ref>Karonen s. 404</ref>

Lainsäädäntövalta jaettiin kuninkaan ja säätyjen kesken, eli molemmilla oli toisaalta aloiteoikeus uusiin säädöksiin, toisaalta mahdollisuus estää uusien säädösten voimaantulo (ns. [[veto-oikeus]]). Valtiopäivien koollekutsumiseen oli oikeus vain kuninkaalla. Tuomiovalta annettiin valtaneuvostolle, jonka äänestyksissä kuninkaalla oli kaksi ääntä.

Kustaa III oli monessa suhteessa hyvin edistyksellinen hallitsija. Hän uudisti oikeuslaitosta lopettamalla kidutuksen käytön kuulusteluissa. Hän myös vähensi kuolemanrangaistuksen käyttöä. Uskonnollisissa asioissa hän oli suvaitsevainen: papiston enemmistön vastustuksesta huolimatta [[juutalaisuus|juutalaiset]] saivat vuonna 1782 oikeuden harjoittaa uskontoaan tietyissä Ruotsin kaupungeissa,.<ref>Virrankoski mikä oli varsinkin papiston mielestä järkyttävä uudistuss. Ruotsihan oli ollut ”umpiluterilainen” maa 250 vuoden ajan.331</ref>

Kulttuurielämän kannalta Kustaa kuuluuoli Ruotsinhyvin parhaimpiinmerkittävä hallitsijoihinhallitsija.<ref name="Vk332">Virrankoski s. 332</ref> Hän perusti vuonna 1773 [[Ruotsin kuninkaallinen ooppera|kuninkaallisen oopperan]], vuonna 1786 [[Ruotsin Akatemia]]n ja vuonna 1788 [[Kungliga Dramatiska Teatern|kuninkaallisen draamateatterin]]. Hän suosi erityisesti näyttämötaidetta, ja esiintyi itsekin näyttelijänä. Kustaan kiinnostus arkkitehtuuriin ja sisustamiseen näkyy etenkin siinä, että hänen mukaansa on nimetty kokonainen tyylisuunta, "[[kustavilaisuus]]".

Enonsa [[Fredrik II Suuri|Fredrik II Suuren]] tavoin Kustaa oli erityisen kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja puhui sujuvasti ranskaa. Mielenkiintoa riitti myös nykyisenvaltakunnan Suomenitäisen osan asioihin. KustaaVoidaan vierailijopa ensimmäisenväitetty, kerranettä nykyisenyksikään SuomenRuotsin alueellahallitsija vuonnaei 1775.ole [[Vaasa]]anosoittanut perustettiinniin tuolloinpaljon hovioikeus.kiinnostusta KustaanSuomen hallintokaudellakehittämiseen perustettiinkuin myösKustaa.<ref [[Tampere]]enname="jern402">Fagerlund, (1779)Villstrand, jaJern [[Kuopio]]ns. (1775)402</ref> kaupungit.

Kustaa avioitui vuonna 1766 tanskalaisen prinsessan [[Sofia Magdalena]]n kanssa. Kihloihin he olivat menneet jo viisivuotiaina. Avioliitosta tuli onneton, sillä Sofia Magdalena ei uskonnollisena ja ujona naisena koskaan sopeutunut Kustaa III:n eloisaan hoviin. Lisäksi Kustaan äiti, leskikuningatar [[Loviisa Ulriika]], joka oli vastustanut poikansa avioliittoa, teki parhaansa pilatakseen poikansasen avioliitonkokonaan.<ref name="Vk332"/>

ParinPuolisoiden välinen kirjeenvaihto löytyyon arkistoitunaarkistoitu Uppsalan yliopiston kirjastostakirjastoon. Kustaa III kohteli pitkään puolisoaan varoen, mutta suomalaisen hovitallimestari [[Adolf_Fredrik_Munck|Adolf Fredrik Munckin]] ilmaantuminenavustamana kuvioihinpuolisot vuonna 1775 sai parin lähenemäänlähenivät toisiaan. Liikkui tosin huhuja näiden kolmen jakamasta pedistävuoteesta ja Munckin todennäköisestämahdollisesta isyydestä kruununperilliseen, [[Kustaa IV Aadolf|Kustaa Aadolfiin]].{{lähde}}

Vaikka Kustaa III viihtyi parhaiten teatterissa, eivät sotilasasiatkaan olleet hänelle vastenmielisiä. HänUlkopolitiikassa suurin painoarvo oli idänpolitiikalla, eli Ruotsin suhtautumisessa Venäjän uhkaan.<ref name="jern402"/> Kustaa osoitti suurta mielenkiintoa Suomen itärajan puolustusta kohtaan ja valtuutti [[Göran Magnus Sprengtporten]]in (Yrjö Maunu Sprengtporten) perustamaan rajalle pieniä helposti liikuteltavia yksiköitä, jotka soveltaisivat vihollisen torjumiseen sissitaktiikkaa. Lisäksi[[Viapori]]n perustettiinja [[Svartholma]]n linnoituksia vahvistettiin sekä laivastoa kehitettiin. Rantasalmelle perustettiin Sprengtportenin aloitteesta [[Haapaniemi (Rantasalmi)|Haapaniemen kadettikoulu]]. Sprengtporten oli erittäin lahjakas upseeri, mutta hän ajautui vuonna 1780 välirikkoon kuninkaan kanssa ja erosi virastaan. Hänen eronsa on arvioitu olleen korvaamaton vahinko Suomen puolustukselle.<ref>Virrankoski s. 328</ref>

Sprengtporten ei ollut ainoa mies, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen kuninkaan kanssa. 1780-luvulla aateliston tyytymättömyys kuninkaan itsevaltaiseen hallintotapaan kasvoi. Tässä tilanteessa Kustaa alkoi etsiä sotilaallisia keinoja oman kunniansa kirkastamiseksi. HänRuotsin ehkäsuurvalta-aseman ajatteli,palauttaminen ettävalloitussodan onnistunutavulla valloitussotaoli hiljentäisialun aatelisetalkaenkin jaollut muutkeskeinen oppositiomiehetosa sekä tekisi hänestähänen kansallissankarinulkopolitiikkaansa. Taustalla vaikutti myös hänen teatraalinen halunsa esiintyä suurena [[Kustaa II Aadolf]]in kaltaisena soturikuninkaana.<ref>Virrankoski s. 333</ref>

Ensin Kustaa suunnitteli hyökkäystä [[Norja]]an, mutta muutti sitten mielensä ja otti tavoitteekseen Venäjälle vuosina [[1721]] ja [[1743]] menetettyjen alueiden palauttamisen. Hyökkäyssotaan olisi kuitenkin tarvittu säätyjenvaltiopäivien suostumuslupa, joten Kustaa tarvitsi tekosyyn Venäjälle hyökkäämiseen. Sellainen saatiin kesäkuussa [[1788]], kun venäläinen rajapartio eksyi Suomen puolelle.

Sota sujui kokonaisuutena huonosti. Vaikka Venäjä oli samaan aikaan sodassa Turkkia vastaan, se pystyi puolustautumaan menestyksellisesti. Maavoimien hyökkäys [[Hamina]]a kohti pysähtyi heti alkuunsa, eikä [[Suursaaren taistelu (1788)|Suursaaren meritaistelussa]] pystytty lyömään Venäjän laivastoa. HyvinAlkuperäinen piansuunnitelma kävi[[Pietari]]n ilmi,valtaamisesta ettäosoittautui Kustaatäysin oli jokseenkin ainoa henkilö, joka uskoi voittoonepärealistiseksi. Upseerien keskuudessakeskuuteen olilevisi kapinamielialaakapinamieliala: jotkut ottivat maanpetoksellisella tavalla yhteyttä Venäjän keisarinna [[Katariina II]]:een (ns. [[Anjalan liitto|Liikkalan nootti]]), ja yli sata112 upseeria oli mukana ns. [[Anjalan liitto|Anjalan liitossa]], jossa kuningasta arvosteltiin laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta. Tavallisten sotilaiden keskuuteen kapina ei kuitenkaan levinnyt, vaikka olosuhteet rintamalla olivatkin enimmäkseen kurjat.<ref>Virrankoski s. 334-336</ref>

Vaikeassa tilanteessa Kustaa pohti jopa kruunusta luopumista. [[Tanska]]n antama sodanjulistus antoi Kustaallehänelle kuitenkin sopivan syyn poistua ongelmalliselta itärintamalta. JaTanskalaisten kun tanskalaisethyökkäys onnistuttiin pian voittamaantorjumaan, pystyija Kustaa taitavanlevitti propagandanpropagandaa, jossa avullahänet esiintymäänesiteltiin isänmaan pelastajana. Anjalan liiton upseereista puolestaan tuli kansan silmissä kavalia maanpettureita, vaikka tosiasiassa upseerit olivat vain vaatineet Ruotsin lakien noudattamista ja rauhan palauttamista. Anjalan liiton johtajat vangittiin, ja heistä yhdeksän tuomittiin kuolemaan, mutta vain yksi lopulta teloitettiin.

Venäjän vastaisen sodan ratkaisutaistelut käytiin Suomenlahdella. [[Ruotsinsalmen I meritaistelu]]ssa elokuussa 1789 Ruotsi kärsi tappion, mutta [[Ruotsinsalmen II meritaistelu]]ssa heinäkuussa 1790 saavutettiinpäättyi loistavaRuotsin voittosuureen voittoon. Ruotsi ja Venäjä olivat nyt molemmat saaneet tarpeekseen sotimisesta. Maiden välillä solmittiin ns. [[Värälän rauha]] 14. elokuuta 1790. Rajat pysyivät entisellään.

VuodenLujittaakseen [[1789]] [[yhdistys- ja vakuuskirja]]llaasemaansa Kustaa III:n pyrkioli ennen kaikkea pyrittävä aateliston vallan vähentämiseen. HänNiinpä hallitusmuotoon lisättiin vuonna 1789 ns. [[yhdistys- ja vakuuskirja]], joka muun muassa lakkautti valtaneuvoston ja kavensi aateliston yksinoikeutta moniin valtion virkoihin. Talonpoikien asemaa sen sijaan parannettiin, sillä heidän omistusoikeutensa perintötiloihin turvattiin.

Aatelisto luonnollisestikin vastusti jyrkästi yhdistys- ja vakuuskirjaa. Kuningas ratkaisi tämän ongelman niin, että hän käski aateliston edustajat poistumaan asiaa käsittelevästä kokouksesta.<ref>Virrankoski s. 337</ref> Hänen itsevaltainen käytöksensä saavutti näin uuden huippunsa. Tällainen menettely voidaan jopa tulkita uudeksi vallankaappaukseksi, sillä hän muutti hallitusmuodon vastaisesti aateliston etuoikeuksia ilman sen hyväksyntää.<ref>Fagerlund, Villstrand, Jern s. 418</ref>

AatelistonKustaan tyytymättömyystaipumus kuninkaaseenluottaa vain omiin suosikkeihinsa kasvoi hänen hallintokautensa loppua kohti, ja tämä herätti paljon katkeruutta vallasta syrjään joutuneissa aatelismiehissä.<ref name="jern401"/> Vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja johti lopulta kuninkaan ja aatelistoon täyteen välirikkoon.<ref>Fagerlund, Villstrand, Jern s. 418</ref> Tyytymättömyys kuninkaaseen kasvoi niin suureksi, että syntyi hänen murhaamiseensa tähtäävä salaliitto. KunSiihen kuningaskuului olisinoin raivattusata poismiestä, enimmäkseen aatelisia. Osa salaliittolaisista tieltätoivoi, että kuninkaan murhan jälkeen voitaisiin palata aiempaan hallintojärjestelmään, jossa säädyt käyttivätja varsinkin aatelisto käytti ylintä valtaa. jaOsa puolestaan oli mukana kuningaspuhtaasti pysyihenkilökohtaisen sivussakaunan politiikastavuoksi.

Murhatyön tekijäksi valikoitui kapteeni [[Jacob Johan Anckarström]]. Hän ampui [[16. maaliskuuta]] [[1792]] Kustaata kylkeen [[Ruotsin kuninkaallinen ooppera|Tukholman oopperatalo]]n naamiaisissa. LaukausKuninkaan haavoja ei ollutpidetty hetiensin tappavahengenvaarallisina, mutta ammuksena käytetty ruostunut rauta aiheutti kuolion, ja kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen alaikäinen poikansa [[Kustaa IV Aadolf]].

Salaliittolaiset eivät saavuttaneet poliittisia tavoitteitaan, sillä kuninkaan murhaa pidettiin kansan keskuudessa iljettävänäraukkamaisena tekona. Kustaan luoma kuningasvaltainen hallintojärjestelmä jäi voimaan,. muttaKoska valtionKustaa ylinIV johtoAadolf siirtyioli uusiinalaikäinen, käsiin.valta Kuninkaan valtaa käytti tämän ollessa alaikäinensiirtyi Kustaa III:n veliveljelle, Södermanlannin herttua Kaarle, myöhempi [[Kaarle XIII|Kaarlelle]], joka syrjäytti Kustaa III:n suosikit laillisuuden rajoja hiponein keinoin oman suosikkinsa vapaaherra [[Gustaf Adolf Reuterholm]]in avulla. Merkittävimmät näistä, mm. [[Gustaf Mauritz Armfelt]], tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistukset muutettiin kuitenkin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi.

Kustaa III:n murha sai paljon huomiota myös ulkomailla.{{lähde}} Kustaa oli ollut jyrkästi [[Ranskan vallankumous]]ta olivastaan, juurija tuolloinoli muuttumassajopa väkivaltaiseksi,laatinut jamielikuvituksellsia Kustaansuunnitelmia kohtaloasiitä, pidettiinmiten enteellisenähänen kaikkienavustuksellaan Euroopanvanha kuninkaidenhallinto kannaltapalautettaisiin Ranskaan.

Paljon myöhemmin, 1850-luvulla., italialainen [[Giuseppe Verdi]], sävelsi oopperan nimeltä "[[Naamiohuvit]]", joka perustuu väljästi Kustaa III:n murhaan.

* Pentti Virrankoski (2001): ''Suomen historia 1'', sivuts. 321–342,. Suomalaisen kirjallisuudenKirjallisuuden seura,Seura 2001. ISBN 951-746-341-3.