Ero sivun ”Kaarlo Wesala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi DEFAULTSORT-funktion. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kaarlo Wesala''' (sukunimi vuoteen 1888 '''Tiitinen'''; [[14. helmikuuta]] [[1856]], [[Vesanto]] – [[3. marraskuuta]] [[1947]], [[Lappi (kunta)|Lappi Tl]]) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kirjailija.
Kaarlon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Eriikka Jussilan poika oli sanoittaja, säveltäjä, kirjailija, lehtimies ja keksijä Kaarlo Väinö Valve, taiteilijanimeltään [[V. Arti]]. Kaarlon toinen vaimo oli Karoliina Voutilainen ([[02. tammikuuta]] [[1863]] - [[10. tammikuuta]] [[1927]]), jonka kanssa hänellä oli lapset Hilja, Arvo, Alli ja Elli. Hän muutti sukunimensä 1888 Tiitisestä Wesalaksi (nykyisin Vesala) pian sen jälkeen, kun oli avioitunut Karoliinan kanssa [[07. elokuuta]] [[1888]].
[[Tiedosto:kaarlonperhe.jpg|thumb|Takarivissä vasemmalta Alli, Väinö ja Arvo. Edessä vasemmalta Elli, Karoliina, Kaarlo ja Hilja]]
Hän kävi 1874-1876 Leviäisen kaksivuotisen maanviljelyskoulun ja oli pari vuotta tukkipäällikkönä Kuopion lähellä olevan Suovun sahan liikkeessä. Hän oli kesäisin saman sahan tiluksilla "pehtoorina". Hän kävi 1883-1887 [[Jyväskylä]]n [[seminaari]]n ja oli opettajana useilla paikkakunnilla, viimeksi Kuortaneella vuosina 1902 - 1918. Siellä hän jatkoi jo Tyrväällä 1896 aloittamaansa yksivuotista esiseminaaria. Vuonna 1906 siitä muodostui koko lukuvuoden kestävä oppilaitos, jossa oli noin 100 oppilasta kerrallaan, jotka tulivat sinne eri puolelta Suomea aina Lappia myöten. Vuodessa valmistui keskimäärin 52 opettajaa. Kaarlo oli johtaja ja hänellä oli kaksi päätoimista opettajaa. He saivat valtionapua ja lukukausimaksu oli 40 markkaa. Seminaari toimi noin 20 vuotta ja ennätti kouluttaa noin 3000 opettajaa. [http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6613-6.pdf]
Kaarlo otti eron opettajan virasta 1918 ja eläkettä nauttien asettui asumaan Kuortaneen kirkon lähelle, mutta johti kiertokouluseminaaria vielä useita vuosia. Jättäessään kaiken opetustoimen 1929 hän tuli olleeksi opettajantoimessa 41 vuotta. Hän oli suorittanut Turun tuomiokapitulissa saarnalupatutkinnon ja oli opettajantoimensa ohessa saarnaajana Tyrvään Sammaljoen kirkossa yhdeksän vuotta. Kuolinpäivänään Kaarlo asui poikansa Arvon kotona Lappi Tl:n pappilassa. Arvo oli puhujamatkalla, mutta hänen vaimonsa Elli hoiti Kaarloa, joka sanoi vieressään olleelle miniälleen: "Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, minutkin, joka olen syntisistä suurin." Tämän sanottuaan hän kuoli miniänsä käsivarsille.
=== Otteita kirjasta 'Waikka kokee eipä hylkää Herra' ===
Nälkävuosien ( [[1867]] - [[1868]] ) aikana kaikki muut perheen jäsenet paitsi isä olivat sairaana. Siitä Kaarlo kirjoittaa seuraavasti:<br />
''Me sairaat vaan yhä makasimme hervottomina, vaikka kesä oli jo lähes puolessa. Kuolema oli ovella. Ijäisyyden kamala pelko valloitti sydämet. Monet kuolonsanomat, joita joka päivä naapurikylistä kuulimme, muistuttivat meille pikaista ijäisyyteen lähtöä. Semmoinen tila saapi sydämet pehmeämään ja jäykänkin mielen taipumaan. Varmaan niin tapahtui äidissäni ja minussa, sillä me rupesimme etsimään "Herran kasvoja" ahkeralla rukouksella ja saimmekin kohta tuta todeksi virren sanat: "Ne kuin Herraa etsivät, Hänelt' he avun löytävät." Minä saavutin ensin semmoisen rauhan sydämelleni, että sen kanssa rohkenin odottaa kuolemata aivan levollisesti ja ilomielellä, niinkuin parasta ystävätä ja hyväntekiätä, joka tekisi lopun elämän surkeudesta ja tuottaisi ijäisen onnen taivaassa. Äidilleni semmoisen rauhan saavuttaminen oli vaikeampi. Hän tahtoi sortua epäuskon alle ja semmoisessa ahdistuksessaan halusi hän pappia, joka toivo myös tuli täytetyksi. Sen perästä oli äitinikin yhtäläisellä tulevaisuuden toivon varmuuden kannalla kuin minäkin, ja me odotimme levollisella mielellä joka päivä kotia pääsemistämme. Vaan aika ei ollutkaan vielä siksi määrätty. Jumala näki viisaudessaan hyväksi auttaa meidät jälleen entiseen terveyteemme.''
Jouduttuaan työttömäksi pehtoorin toimestaan Kaarlo tuli töihin Helsinkiin. Sillä reissullaan hän tuli uskoon. Siitä hän kertoo näin:<br />
''Kun toimitus oli loppunut, läksin varsin kepeillä askeleilla astumaan asunnolleni. Kau'an painanut syntikuormani jäi "ristin juurelle". Jeesus tuntui minusta, kävellessäni katua pitkin, niin rakkaalta ja läheiseltä, että tahdoin häntä oikein ojennetuin käsin koetella ja syleillä. Tunsin hänen todella olevan kanssani, aivan vieressäni, aivan joka puolelta ympäröivän itseäni. Oikein teki mieleni hyppiä ilosta. Häntä kiitin ja ylistin sekä puhelin hänen kanssansa niinkuin jonkun likeisimmän ystäväni kanssa. Tultuani asunnolleni, laskeusin siellä vuoteelleni levolle, mutta uni ei tahtonutkaan tulla silmiini. Ne vaan paloivat ja leimusivat ilosta. Luulin "uskovaisten" elämän olevan aina semmoista ja olin sanomattoman iloinen siitä, että olin senlaisen onnen saavuttanut.''
Kaarlo kertoo siitä, miten hänessä syntyi päätös lukea opettajaksi:<br />
''Paljon asiasta yksninäni tuumailtua, ainoastaan Korkeimman läsnäollessa, tuli yht'äkkiä halu ruveta pyrkimään lasten opetustoimeen, jos vaan voisin neuvotella itseni seminaariin. Siinä toimessa huomasin parahiten voivani Jumalata palvella ja Hänen rakkautensa tuntoa itsessäni säilyttää, puhellessani pienokaisille taivaallisista asioista, ja yhteydessä sen toimen kanssa saisin laulutaipumuksiani suuremmassa määrässä viljellä. Vaan kun olin aivan köyhä, näytti tuon halun toteuttaminen hyvin epätietoiselta. Ajattelin kumminkin, "ett'ei Jumalalle ole yhtään asiata mahdotonta."''
== Teokset ==
Rivi 9 ⟶ 26:
== Lähteet ==
1. [http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6613-6.pdf Alakansakoulunopettajien valmistuksen kehitys Suomessa vuosina 1866 - 1939]<br />
2. [http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/w/wesala_kaarlo/ Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia - Kaarlo Wesala]<br /> {{DEFAULTSORT:Wesala, Kaarlo}}
| |||