Ero sivun ”Maalaiskunta” versioiden välillä

Vanha kaupunkilaki määräsi, ettei kaupunkiin saanut kuulua maaseutumaisia alueita, koska kaupunkia ja maaseutua koskivat erilaiset lait. Jos jonkin pitäjän alueelle perustettiin kaupunki tai aiemmin pitäjään kuulunut asutuskeskus sai kaupunkioikeudet, se piti erottaa hallinnollisesti emäpitäjästään. Kaupunki sai tavallisesti sen pitäjän nimen, jonka alueelle se perustettiin. Erotukseksi perustetusta kaupungista tällaisten pitäjien nimi piti muuttaa. Uusi nimi muodostui tavallisesti kaupungin nimen genetiivistä ja sanasta pitäjä. Vuonna [[1865]] Suomeen perustettiin kunnallishallinto, tosin uudistus ei toteutunut heti kokonaan, mutta vähitellen pitäjistä tuli maalaiskuntia. Niiden entisten pitäjien nimiksi, joiden alueelle oli perustettu samanniminen kaupunki, tuli kaupungin nimen genetiivi ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Helsinki-nimisen pitäjän alueelle perustettiin [[1550]] samanniminen kaupunki, ja pitäjän uudeksi nimeksi tuli ''Helsingin pitäjä''. Kun tämä pitäjä muuttui maalaiskunnaksi 1860-luvulla, ryhdyttiin siitä käyttämään nimeä ''Helsingin maalaiskunta''. Myöhemmin muista maalaiskunnista erotettiin samannimisiä kauppaloita, ja niiden uusiksi nimiksi tuli heti kauppalan nimen genetiivimuoto ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Rovaniemi-nimisestä kunnastamaalaiskunnasta, joka oli maalaiskunta, erotettiin vuonna 1929 samanniminen kauppala ja Rovaniemi-nimisen maalaiskunnan nimeksi tuli Rovaniemen maalaiskunta (Rovaniemen kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna [[1960]]).