Ero sivun ”Catullus” versioiden välillä

'''Gaius Valerius Catullus''' (n. [[87 eaa.|87]]/[[84 eaa.]], [[Verona]] – n. [[54 eaa.]], [[Rooma]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] runoilija. Häneltä on säilynyt runoteos ''Carmina'' (Päivö Oksalan suomennos 1965 nimellä ''Laulujen kirja'' ja Jukka Kemppisen suomennosvalikoima 1990 nimellä ''Kaikki runous''). Catullus tunsi hyvin [[antiikin Kreikan kulttuuri|kreikkalaista kulttuuria]]. Catullus on ensimmäinen roomalainen, joka kirjoitti rakkauteen liittyvästä hellyydestä, hyväilyistä ja koskettelusta. EsikuvavaanEsikuvanaan hänellä on kreikkalainen Sapfo. Herjarunoissaan Catullus tuo sitten esille groteskin erotiikan, ja siinä tulee ilmiesille värikäs roomalainen seksielämä sekä siihen liittyvä sanasto.

Catullus saapui Roomaan opiskelemaan 22-vuotiaana. Tavoitteena lienee ollut ura tasavaltaa palvelevana virkamiehenä. Catulluksen isä oli varakas, joten pojalla ei ollut taloudellisia huolia. Catullus luopuuluopui kunnianhinmosta ja heittäytyy juhlimaan ja rietastelemaan, sekä käykävi vastustamaan raskassoutuisena pitämäänsä edtäjienvanhempaa roomalaista runoutta. Catullus ottaa esikuvakseen Sapfon keveän lemmenlyriikan.

Catulluksen elämä osui Rooman tasavallan lopun aikoihin, jota sävyttivät yhteiskunnalliset myllerrykset.Politiikassa väkivallan ja lahjonnan käyttö lisääntyi [[optimaatit|optimaattien]] ja [[populaarit|populaarien]] kamppaillessa vallasta. Tässä maailmassa liikkui myös nuori Catullus ja sieltä hän ammensi myös aiheet runoteoksiinsa. YleistäVallalla oli myös huoli perinteisistä roomalaisista hyveistä ja niiden säilymisestä, kuten kohtuullisuuttakohtuullisuudesta sekä, yksinkertaista työn ja velvollisuuksien täyttämäätäyttämästä elämästä ja elämääsäästäväisyydestä. Catullus ei välittänyt mistään näistä hyveistä.

Catulluksen huoli ei ollut turha,sillä kun hän matkusti Veronaan tapaamaan isäänsä, saapui sinne tieto, että Clodia oli löytänyt uuden rakastajan, runoilijan ystävän Rufuksen. Tässä vaiheessa hellät rakkausrunot muuttuvat eroottisiksi herjarunoiksi. On sanottu, että Catullus ikään kuin manaamalla yrittää irrota entisestä intohimostaan. Runoilija rukoilee jumalia ja manaa raadeltua sieluaan vapaaksi runossa LXXVI (käännös Päivö Oksala):

Catullus kirjoitti Rooman värikkäästä sosiaalisesta elämästä, suree kuollutta veljeään ja kertoo ystävistään (esim. runo XII). Homoseksuaalinen kulttuuri oli hänellä usein esillä, ja hän pilkkaa aikansa vallanpitäjiä kuten [[Cicero]]a. Myös yksivallan tavoittelijat Pompeius ja [[Caesar]] saavat osansa. Jälkimmäisestä runoilija toteaa, että ei kärky tämän suosiota eikä myöskään halua tietää tästä mitään. Toisaalla hän puolestaan suree kuollutta veljeään. Lisäksi hän pilkkaa aikansa nousukkaita.

Vuonna 900 [[Verona]]n piispa [[Ratherius]] kertoo saarnoissaan lukeneensa "epähurskaita kirjoituksia". Kirjoitukset olivat uuden löydön, Catulluksen kirjoittamia runoja. Kirjoitukset painuivat uudelleen unholaan, mutta nousivat esiin jälleen kolmannentoista vuosisadan lopulla käsikirjoituksessa, jota kutsuttiin nimellä "Codex Veronensis". Ensimmäiset humanistit tutkivat sitä innokkaasti , muiden mukana [[Petrarca]]. Kirjojen keräilijä Coluccio Salutati laaditutti siitä useita kopioita. Valitettavasti "Codex Veronensis" on sittemmin kadonnut. [[Oxford]]issa on tallella luultavasti suoraan "Codex Veronensiksesta" otettu kopio, ja sitä pidetään myös parhaana kopiona. Pariisissa on säilytetty vuodelta [[1375]] peräisin olevaa codex"Codex Sarmagermanensista" ja [[Vatikaani]]ssa on tallessa codex"Codex Romanus". Ranskasta löytyy ainoastaan häälaulun sisältävä käsikirjoitus codex"Codex Thuaneus", joka ainoana käsikirjoituksena tuntee säkeen 14. Painettuna Catulluksen runoja ilmestyi ensimmäistä kertaa [[Venetsia]]ssa vuonna [[1472]].