Ero sivun ”Pahan ongelma” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
{{Malline:Jumalat}}'''Pahan ongelma''' on [[kristinusko]]n oppeihin liittyvä [[Teologia|teologinen]] ja [[Uskonnonfilosofia|uskonnonfilosofinen]] ongelma. Ongelma esitetään yleensä jumaluskon vastattavaksi seuraavassa muodossa: jos Jumala on täydellisen hyvä, hän haluaa poistaa pahan, jos hän on [[Omnipotentti|kaikkivaltias]], hän pystyy poistamaan pahan. Paha on kuitenkin olemassa, joten Jumala ei voi olla samaan aikaan kaikkivaltias ja kaikkihyvä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Hick, John | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Sivu=53 | Selite=(Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-625-167-6}}</ref>
Varhaisimman tunnetun pahan ongelman muotoilun esittivät [[Antiikki|antiikin]] [[Epikurolaisuus|epikurolaiset]]. [[Lactantius|Lactantiuksen]] mukaan:
{{Sitaatti|Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko — eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa — mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä heikko että pahansuopa, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat? Tai miksi hän ei poista niitä?<ref>Lactantius: ''De Ira Deorum'', 13.19 (Epikuros: [http://www.epicurus.info/etexts/epicurea.html Frag. 374], Usener).</ref>}}
Pahan ongelman nimitys '''teodikea''' ([[Kreikan kieli|kreikan]] sanoista ''theos'' jumala, ''dike'' [[oikeudenmukaisuus]]) on peräisin [[Gottfried Leibniz]]in teoksesta ''[[Théodicée]]'' vuodelta [[1710]]. Teodikea merkitsee jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta<ref>Hick 1992, s. 55.</ref>
| |||