Ero sivun ”Eestinajokoira” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LucienBOT (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Historia: Jalostusmateriaaliksi arveltiin riittävän 800–900 koiraa
Rivi 20:
Vuoteen [[1914]] asti käytettiin Virossa metsästykseen niin kutsuttua venäläis-puolalaista ajokoiraa sekä englanninkettukoiraa. Näiden risteytyksinä saatiin ajokoiria, joita värityksen mukaan alettiin kutsua joko venäläis-puolalaisiksi tai englantilais- venäläisiksi ajokoiriksi. [[1920-luku|1920-luvulla]] tuotiin Viroon suomenajokoiria, jotta ajokoirien ulkomuotoa saataisiin parannettua. Risteytystyölle tuli vaikea este, kun Viron metsästyslaki kielsi yli 45 cm:n korkuisten koirien käytön ajometsästyksessä. Kookkaita ajokoiria alettiin astuttaa [[mäyräkoira|mäyräkoirilla]] ja pienikokoisilla risteytyskoirilla. Ajokoirarotu sekoittui niin pahasti, että jalostuskelpoisen materiaalin määrä supistui vähiin. [[1930-luku|1930-luvulla]]
tuotettiin Länsi-[[Eurooppa|Euroopasta]] beaglejä, sveitsinajokoiria, luzerninajokoiria ja berninajokoiria. Niitäkin alettiin risteyttää paikallisiin pieniin ajokoiriin. [[Toinen maailmansota]] keskeytti järjestelmällisen [[jalostus]]työn pitkäksi aikaa.
Osa koirista kuitenkin säilyi, ja jalostustytötä jatkettiin sodan päätyttyä. Uuden ajokoirarodun vaatimuksia vastasivat parhaiten [[beagle]]- ja sveitsiajokoiraristeytykset. Jalostusmateriaaliksi arveltiin riittävän 800 – 900800–900 koiraa. [[Syksy]]llä [[1954]] kutsuttiin koolle toimikunta, joka tarkasti 648 koiraa ja vahvisti rotumääritelmän, jossa otettiin huomioon ulkomuoto ja metsästysominaisuudet. Saman vuoden joulukuussa eestinajokoira hyväksyttiin [[Venäjä]]llä virallisesti.
 
== Ulkonäkö ==