'''Wallis- ja Futunasaarten territorio''' on kolmen tuliperäisen trooppisen saaren ('''Wallis''' (Uvéa), '''Futuna''' ja '''Alofi''') jasekä pikkuluotojen muodostama kollektiivi (''collectivité de Wallis et Futuna'') eteläisellä [[Tyyni valtameri|Tyynellä valtamerellä]]. Se sijaitsee noin 2/3-matkankahden kolmasosamatkan päässä [[Havaiji]]lta [[Uusi-Seelanti|Uuteen-Seelantiin]].
Wallis- ja Futunasaaret on ollut ''[[Ranskan merentakaiset alueet|Ranskan merentakainen alue]]'' vuodesta [[2003]] lähtien (''collectivité d'outre-mer'' tai ''COM''). Vuosina [[1961]]—–[[2003]] sen asema oli "merentakainen”merentakainen territorio"territorio” (''territoire d'outre-mer'' tai ''TOM'').
Saarten asukasluku on 13 484 (2008) ja pinta-ala 274 km²². Pääkaupunki on [[Mata-Utu]] ja rahayksikkö [[CFP-frangi]].
== Historiaa ==
Vaikka [[Alankomaat|hollantihollantilaiset]]laiset ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] kävivät saarilla 1600- ja 1700-luvuilla, ranskalaiset olivat ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka asettuivat asumaan saarille. Ranskalaiset [[lähetystyö|lähetyssaarnaajat]] saapuivat alueelle [[1837]] ja käännyttivät väestön [[katolinen kirkko|katolilaisuuteen]]. Osa saarten asukkaista pyysi paikallisen kapinan jälkeen suojelua Ranskalta [[5. huhtikuuta]] [[1842]]. 5. huhtikuuta [[1887]] Uvéan kuningatar (Wallissaarilla) allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa. Tällöin alueesta tuli Ranskan suojelualue. Myös Sigaven ja Alon kuninkaat Futunan ja Alofin saarilla allekirjoittivat samanlaisen sopimuksen [[16. helmikuuta]] [[1888]]. Saaret liitettiin Ranskan [[Uusi-Kaledonia|Uuden-Kaledonian]] siirtokunnan määräysvallan alle.
Vuonna 1917 kolme perinteistä heimokuntaa liitettiin osaksi Ranskaa, ja niistä tuli Wallis ja Futunan siirtokunta, joka kuului Uuden-Kaledonian siirtokunnan alaisuuteen.
