[[Image:ClarkJim-Lotus19620805.jpg|thumb|left|300px|Jim Clark Saksan GP:ssä 1962]]
Ennen F1-uraansa Clark oli ajanut rallia ja rata-autoilua sekä toiminut [[Team Lotus |Lotus]]-tallinsa testikuljettajana (ajaen samalla [[F2-Formula 2]] -sarjaa). Clarkista ei ollut kuitenkaan hyväksi testikuljettajaksi, sillä ainutlaatuisen lahjakkuutensa avulla hän sovitti aina ajotyylinsä autoon sopivaksi, sen sijaan että olisi säätänyt autoa tyyliinsä sopivaksi. Vuonna [[1960]] hänestä tuli tallinsa virallinen kilpakuljettaja. Ensimmäisenä kautenaan Clark menestyi kohtalaisesti: 8 pistettä ja mm-sarjan kymmenes sija. [[1961]] Clark keräsi jo 11 pistettä ja oli seitsemäs lopputuloksissa. 1960 ja -61 Clark ei vielä saanut voittoa, mutta [[1962]] hän pääsi näkemään ensimmäisenä ruutulipun [[Belgian Grand Prix|Belgian GP]]:ssä, ja nousi näin taistelemaan mestaruudesta samaa maata hänen kanssa edustaneen [[Graham Hill]]in kanssa. Päätöskisassa Etelä-Afrikan East Londonissa Clark oli matkalla kohti maailmanmestaruutta, kunnes hänen Lotus-autoonsa tuli öljyvuoto. Hill vei kilpailun voiton ja maailmanmestaruuden pistein 42, Clark oli toinen 30 pisteellä.
Vaikka nuori skotti oli kärsinyt harmillisen tappion häntä kokeneemmalle ajajalle, Clark jatkoi seuraavana vuonna taistelua mestaruudesta. Vuosi 1963 oli hänelle todellista juhlaa: Clark voitti kauden kymmenestä kilpailusta seitsemän, oli kerran toinen ja kerran kolmas. Clark voitti maailmanmestaruuden ja toiseksi tulleen Hillin pistein 54–29.
