Imaami '''Šāmil''' ([[1797]]?–maaliskuu [[1871]]) oli [[Dagestan]]in [[avaarit (Kaukasia)|avaari]]en hengellinen johtaja ja sotapäällikkö, joka vastusti 25 vuotta Venäjän laajentumista [[Kaukasia]]an (1817–1859). Hän oli myös DagenstaninDagestanin ja [[Tšetšenia]]n kolmas imaami (1834–1859).
Šamil syntyi´ Gimryn kylässä nykyisessä [[Dagenstan]]issaDagestanissa. Hänen isänsä oli vapaa vuokraisäntä, mikä salli Šamilin opiskella [[arabian kieli|arabiaa]], logiikkaa[[logiikka]]a ja muita aiheita. Hän sai maineenmainetta oppineena miehenä. Šamil liittyi [[suufilaisuus|suufilaiseen]] muridilahkoon ja teki vuonna 1828 pyhiinvaelluksen [[Mekka]]an. [[1828]],Siellä jossa hänŠamil tapasi [[Abdel Kadir]]in, jolta hän oppi sissisotataktiikoita.
Šamilin aikoina [[Kaukasia]]n [[islam|muslimikansat]] olivat sodassa Venäjän kanssa. [[Iivana Julma]]n ajoista lähtien Venäjä oli laajentunut Kaukasusta kohti ja valloitti alueen [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnalta]]. DagenstanDagestan oli joutunut Venäjän haltuun [[Persia]]lta [[vuonna 1813]] [[Gulistanin rauha]]ssa.
Muslimit tunsivat elämäntapansa uhatuksi, ja julistivat [[pyhä sota|pyhän sodan]] venäläisiä vastaan. Joukkojen johtajana oli tuolloin mullah [[Ghazi Muhammad|Ghāzī Muḥammad]]. ŠahilŠamil oli Ghazin lapsuudenystävä, ja hänestä tuli hänentämän oppilaansaoppilas. Ghazi kuoli taistelussa [[vuonna 1832]] ja hänen seuraajansa Gamzat Bekin surmasivat hänen omat miehensä. Šamil valittiin [[vuonna 1834]]DagenstaninDagestanin kolmanneksi imaamiksi ja vastarinnan johtajaksi. Hän tuli tunnetuksi nimellä al-Imam al-Azam, koko Kaukasian johtaja. Hän perusti Kaukasiaan ensimmäisen jonkinlaisen paikallisen valtakunnan. Aikaisemmin kaikki kylät olivat olleet käytännössä riippumattomia. Šamil laajensi dagenstanidagestanilais- ja tšetšeenijoukkoja ja voitti monia taisteluja venäläisiä vastaan vuoteen [[1859]]astisaakka. Hän käytti tehokkaasti sissitaktiikoita. Venäjä aloitti uuden sotaretken [[vuonna 1838]], ja vaikka kapinallisten päätukikohta Ahulgo valloitettiin, Šamilia ei saatu kiinni.
Vuonna [[1857]] venäläiset päättivät päästä eroon Šamilista, jonka maine oli levinnyt [[Länsi-Eurooppa]]an asti, ja joka oli saavuttanut legendanlegendaarisen maineen paikallisten joukossa. Suuri ja hyvin varustettu armeija valtasi Šamilin linnoituksen Vedenossa huhtikuussa [[1859]] ja hänhänet piiritettiin joukkoineen GhunibissaGunibissa. ElokuunSyyskuun 25. ([[6. syyskuuta]]päivänä uutta lukua)25. Šamil tunnusti vastarinnan toivottomuuden ja antautui. Tämä päätti myös Kaukasian vuoristolaisten muun vastarinnan.
Šamil vietiin [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] nähtäväksi ja karkotettiin Kalugaan[[Kaluga]]an, [[Moskova]]n eteläpuolelle. Vuonna [[1869]] hän sai keisarilta luvan pyhiinvaellukseen [[Mekka]]an, jonne hän matkusti [[Konstantinopoli]]n kautta. HänŠamil kuoli [[Medina]]ssa [[vuonna 1871]] ja hänet haudattiin Jannatul Baqiin. Hänen pojistaan tuli Venäjän ja Turkin keisarillisen armeijan upseereita.
