Ero sivun ”Suomettuminen” versioiden välillä

'''Suomettuminen''' ({{k-de|Finnlandisierung}}) tarkoittaa voimakkaamman valtion vaikutusvaltaa heikomman naapurimaan asioihin. Käsite esiteltiin alun perin Itävallassa jo 1950-luvulla, mutta sitä alettiin käyttää ahkerasti [[Länsi-Saksa|Saksan liittotasavallassa]] 1960-luvun lopulla. Termiä käyttivät alun perin liittokansleri [[Willy Brandt]]in vastustajat kritisoidessaan hänen uutta, [[Ostpolitik]]-nimellä tunnettua ulkopoliittista linjaansa liian neuvostomyönteisenä. Brandt tuomitsikin termin käytön suomalaisia loukkaavana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.demari.fi/content/view/2855/1/ | Nimeke = Brandt ja nootti | Julkaisija = Uutispäivä demari | Viitattu = 21.11.2008}}</ref> Se merkitsi sananmukaisesti [[Suomi|Suomen]] kaltaiseksi tulemista. Tarkka suomennos olisi "suomettaminen". Rinnakkaistermi ''suomettaminen'' tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan valtio tai ihminen suomettuneeksi ja ''suomettuminen'' taas, että suometutaan itsenäisesti. Käsitteellä tarkoitettiin negatiivisesti Suomen joutumista [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] valtapiiriin. Suomessa Neuvostoliiton vaikutusvalta ulottui myös sisäpolitiikkaan ja ilmeni mediassa ns. itsesensuurina. ''[[Uusi Suomi|Uuden Suomen]]'' entinen päätoimittaja [[Lauri Aho]] kirjoitti suomettumisen tarkoittavan "tilaa, jossa maa ilman Neuvostoliiton miehitystä, ilman kommunistikaappausta ja ilman demokraattisten laitosten poistamista on tietyn asteisessa riippuvaisuussuhteessa Moskovasta" (''Uusi Suomi'' [[14. marraskuuta]] [[1971]]).