Ero sivun ”Psykoanalyyttinen taiteentutkimus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kieliasua
Rivi 1:
[[Tiedosto:Reclining figure 1953-4.JPG|thumb|Frederick S. Wight tulkitsi [[Henry Moore]]n '"ontoiksi syötyjen' naishahmojen ilmentävän taiteilijan infantiilia kannibalismia ja halua palata takaisin äidin kohtuun. Mooren teos ''Makaava figuuri; ulkoinen muoto'', 1953-19541953–1954, Jerusalem.]]
[[Tiedosto:Leonardo - St. Anne cartoon.jpg|thumb|[[Leonardo da Vinci]]n ''Pyhä Anna itse kolmantena'' (n. 1499–1500). [[National Gallery]], Lontoo.]]
'''Psykoanalyyttinen taiteentulkintataiteentutkimus''' perustuu [[Sigmund Freud]]in ja [[Carl Gustav Jung]]in kirjoituksiin taiteesta ja taiteenluomisen luonteesta.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 534-537534–537. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
 
==Freudin teoria taiteesta ja unien tulkinnasta==
 
Sigmund Freudin psykoanalyyttisessa teoriassa taiteen tekemisen olemuksesta on keskeistä ristiriita tietoisen ja tiedostamattomantiedostumattoman välillä. Freud katsoi, ettäFreudin alitajunnanmukaan primäärejätiedostumattomia prosessejaprimaariprosesseja hallitsi mielihyväperiaate, kun taas tietoinen ajattelu tapahtui sekundääriprosessiensekundaariprosessien, kuten kielen, kautta. Kuvat kuuluivat primääriprosesseihin.<ref>Freud, name="TaiteenSigmund, Pikkujättiläinen">2005: Tiedostumaton. [Das Unbewußte, 1915.] – ''Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia'', s. 122–157. Vastapaino, Tampere. ISBN 951-768-147-X</ref>
 
Psykoanalyyttisen tulkinnankäsityksen mukaan taideteos on sublimaatiota[[sublimaatio]]ta ja todellisen viettityydytyksen korvikekorviketta. Tyydyttämättömät toiveet ruokkivat mielikuvitusta. Taiteilijat pystyvät tavallista paremmin sublimoimaan, eli muuntamaan vietti-impulssejaan henkiseksi työksi. Täten taide avaa tietä alitajuisiintiedostumattomiin mielihyvän lähteisiinmielihyvälähteisiin. Freud näki taiteella ja unella olevan yhteisiä piirteitä,: molemmat ovat visuaalisia ja kumpuavat alitajuisistatiedostumattomista toiveista.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
Freud tulkitsi [[Leonardo da Vinci]]n teoksia taiteilijan lapsuuden psykodynamiikan pohjalta. Leonardon maalauksessa ''Pyhä Anna itse kolmantena'' hän näki synteesin lapsuudesta, johon kuuluivat sekä oma äiti että äitipuoli. Äidin kiihkeä rakkaus herätti Leonardossa narsistisen rakkauden itseään kohtaan, mutta teoksiaan hän taas kohteli kuten isänsä hylkäämällä ja jättämällä ne keskeneräisiksi.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref> Freud näki maalauksessa myös viitteitä da Vincin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuudesta]]. Marian vaatteessa on hänen mukaansa nähtävissä korppikotkan hahmo, mikä viittaa passiivisen homoseksuaalisuuteen.<ref>Ks. valikoima ''Uni ja isänmurha''.</ref>
 
Tunnettu on myös Freudin psykologis-ikonografinen analyysi [[Michelangelo]]n Mooses-patsaasta.<ref>Ks. valikoima ''Uni ja isänmurha''.</ref>
 
==Vaikutus==
 
Vaikka Freudin tulkinnat esimerkiksi da Vincin taiteesta herättivät kritiikkiä, on käsitys lapsuuden alitajuisestatiedostumattomasta työstämisestä taiteessa on ollut taiteen tulkinnassataiteentutkimuksessa keskeistä myöhemminkin. Psykoanalyyttiset vaikutteet myös lisäsivät kiinnostustainnostivat tulkitatulkitsemaan taiteilijan tuotantoa lapsuuden ja elämänvaiheiden kautta. Yleensäkin biografistinen tapa käsitellä taiteilijan teoksia on saanut voimaa psykoanalyyttisestäpsykoanalyyttisesta taiteentulkinnastataiteentutkimuksesta. Myös [[ikonografia]]ssa on nähty yhtäläisyyksiä Freudin tulkintoihin, ja alitajuisentiedostumattoman käsite on vaikuttanut ekspressiiviseenekspressiivisen symboliikan tulkintaan.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
Freudin ''Unien tulkinta'' vaikutti myös taiteen suuntauksiin, kuten [[surrealismi]]in. Taiteilijat ovat etsineet kanavaa alitajuntaantiedostumattomaan eri tavoin, kuten [[Jackson Pollock]] roiskemaalauksella ja surrealistit erilaisilla automaattitekniikoilla.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
Myöhemmistä psykoanalyyttisistä tutkijoista [[Jacques Lacan]] on soveltanut psykoanalyyttistäpsykoanalyysia, teoriaa.ja [[Julia Kristeva]] on ottanut mukaan [[Feministinen taide|feminististä näkökulmaa]] ja sukupuoliteoreettista pohdintaa.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
==Kritiikkiä==
Psykoanalyysiin perustuva taiteen tulkintataiteentutkimus on herättänyt kritiikkiä kulttuurihistoriallista viitekehystä edustavien taidehistorioitsijoiden parissa. Esimerkiksi [[Ernst Gombrich]] on korostanut taiteen historiallisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. Taiteessa on hänen mukaansa kyse opituista asioista, eikä taideteos voi välittää taiteilijan tiedostamattomiatiedostumattomia merkityksiä katsojan alitajuntaantiedostumattomaan.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
Monet Freudin tulkinnat oletettujen lapsuuden kokemusten ja perhesuhteiden vaikutuksista on koettu mielivaltaisiksi. Esimerkiksi kuvailtu analyysi da Vincin orpoudesta ja sen vaikutuksista on kyseenalaistettu.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref> Monien taidehistorioitsijoiden mielestä myös psykoanalyysin käyttö postuumisti[[postuumi]]sti on kiistanalaista siksikin, että seksuaallisetseksuaaliset tavatkäytännöt ovat olleet erilaisia Leonardon ja Freudin eläessäaikana. Vastaavaa menetelmää on myöhemmin soveltanut psykoanalyytikko Laurie SchniederSchneider Adams.
 
Jo[[Analyyttinen psykologia|Analyyttisen psykologian]] perustaja Carl Gustav Jung toi esiin Freudin tulkintojen kaavamaisuuden. Ennemminkin on kyse arkkityyppisistä kollektiivisen piilotajunnan välittämistä symboleista, joita esiintyy sekä unissa että taiteessa. Unissa ne ovat Jungin mukaan enemmänkin neuvoa-antavia viestejä.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen"></ref>
 
==Katso myös==
Rivi 36 ⟶ 38:
 
==Kirjallisuutta==
* Adams, Laurie Schneider: ''Art and Psychoanalysis.'' Icon Editions, New York 1993.
* Altti Kuusamo: ''Psykoanalyyttisesta lähestymistavasta kuvataiteen tutkimuksessa''. Synteesi 3/1984.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sigmund Freud, Sigmund | Nimeke=Uni ja isänmurha: Kuusi esseetä taiteesta | Selite=(Der Wahn und die Träume in W. Jensens „Gradiva“, 1907; Eine Kindheitserinnerung des Leonardo da Vinci, 1910; Das Motiv der Kästchenwahl, 1913; Der Moses des Michelangelo, 1914; Eine Kindheitserinnerung aus „Dichtung und Wahrheit“, 1917; Dostojewski und die Vatertötung, 1928.) Valikoinut ja suomentanut Mirja Rutanen. Johdanto: Mikael Enckell | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Love | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-8978-30-1}}
*Sigmund Freud: ''Leonardo da Vinci and a Memory of His Childhood'', 1910.
* Altti Kuusamo, Altti: ''Psykoanalyyttisesta lähestymistavasta kuvataiteen tutkimuksessa''. — ''Synteesi'' 3/1984.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sigmund Freud | Nimeke=Uni ja isänmurha: Kuusi esseetä taiteesta | Selite=(Der Wahn und die Träume in W. Jensens „Gradiva“, 1907; Eine Kindheitserinnerung des Leonardo da Vinci, 1910; Das Motiv der Kästchenwahl, 1913; Der Moses des Michelangelo, 1914; Eine Kindheitserinnerung aus „Dichtung und Wahrheit“, 1917; Dostojewski und die Vatertötung, 1928.) Valikoinut ja suomentanut Mirja Rutanen. Johdanto: Mikael Enckell | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Love | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-8978-30-1}}
*Oremland, Jerome D.: ''The Origins and Psychodynamics of Creativity: A Psychodynamic Perspective.'' International Universities Press, Madison 1997.
* Spector, Jack J.: ''The Aesthetics of Freud.'' Praeger, New York 1972.
 
[[Luokka:Taide]]