Ero sivun ”Sointula” versioiden välillä

[[Kuva:Sointula, British Columbia Location.png|thumb|Sointulan sijainti [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisen Kolumbian]] kartalla.]]

'''Sointula''' on [[KanadaKanadansuomalaiset|suomalaisten siirtolaisten]]n Malcolm1900-saarellaluvun sijaitsevaalussa yhteisö,[[Kanada]]an jonkaperustama suomalaisetyhteisö siirtolaisetMalcolmin perustivatsaarella 1900-luvun[[Brittiläinen alussaKolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa]]. Malcolm-saariSaari sijaitsee Vancouver-saaren[[Tyynimeri|Tyynenmeren]] rannikolla [[Vancouverinsaari|Vancouverinsaaren]] ja mantereen välissävälisessä salmessa, n.noin 300 kilometrin päässä [[Vancouver]]istain kaupungista. Sointula on tunnettu pitkistä [[Osuuskunta|osuustoiminnan]] ja yhteisöllisyyden perinteistään. Saarella on noin 800 asukasta (2005). Pääelinkeino on [[kalastus]]. Sointulassa on [[museo]] sekä provinssin vanhin [[osuuskauppa]], joka perustettiin vuonna [[1909]] sekä museo.

Sointula sai alkunsa [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa [[Nanaimo]], Nanaimonn kaivosalueella asuneiden [[suomalaissiirtolaisuus|suomalaissiirtolaisten]] unelmasta elää omavaraisesti ja itsenäisesti. Siirtolaisten ryhmä otti yhteyttä [[inkeriläiset|inkeriläiseen]] [[Matti Kurikka]]an, teosofis-sosialistiseen kirjailijaan ja sanomalehtimieheen (''[[Työmies]]''-lehti), joka saapui Nanaimoon vuonna [[1900]]. Kurikan johdolla perustettiin vuonna [[1901]] osuuskunta ''Kalevan Kansa Colonization Company'' ja sanomalehti ''Aika''. Siirtolaisten ryhmä aloitti myös neuvottelut Brittiläisen Kolumbian paikallishallinnon kanssa maan ostamisesta. Kurikan ystävä [[August Bernhard Mäkelä|A. B. Mäkelä]] saapui Suomesta auttamaan hankkeessa. Ennen Sointulaa Kurikka oli yrittänyt perustaa ihanneyhdyskuntaa [[Australia]]an, mutta siellä hanke oli päättynyt riitoihin.

Sopimukseen päästiin [[27. marraskuuta]] [[1901]], ja Kalevan Kansa oli valmis ottamaan haltuunsa koko Malcolm-saaren, jonka pinta-ala oli 28 000 [[eekkeri]]ä. Ensimmäinen raivausryhmä matkusti saarelle [[6. joulukuuta]] [[1901]]. Vuonna [[1902]] saarelle oli jo muuttanut suuri joukko ihmisiä. Aluksi siirtokunnan nimeksi annettiin ''Koti'', mutta se muutettiin pian Sointulaksi. Yhteisö kasvoi nopeasti, sillä monia ihmisiä viehättivät Kurikan idealistiset ajatukset: [[yhteisomistus]], demokraattinen päätöksenteko, sama palkka miehille ja naisille, [[päiväkoti]]. Jokaisen siirtokuntaan saapuneen aikuisen piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta yhteisölle saatiin alkupääoma.

Vaikeudet alkoivat kuitenkin pian. Aluksi saarella oli vain suuri hirsimaja, joka toimi yhteisasuntona. Osa väestä lähti saarelta omien asuntojen puuttumisen vuoksi. Saarelle hankittu karja jouduttiin siirtämään Vancouver-saarenVancouverinsaaren puolelle, koska navettaa[[navetta]]a ei saatu rakennettua valmiiksi. Vasta rakennettu suuri kokoustila paloi [[29. tammikuuta]] [[1903]]. Tulipalossa kuoli 11 ihmistä, ja palossa tuhoutui myös suuri määrä varastoissa olleita tarvikkeita. Ajatus päiväkodistakin takkuili. Osa äideistä ei halunnut viedä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle. Yhteisön velat kasvoivat nopeasti. Ahdingossa Kurikka solmi huonon sillanrakennussopimuksen, joka romahdutti lopullisesti yhteisön talouden. Sointulan miehet viettivät viikkokausia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä.

Vuonna [[1904]] yhteisön ja epäkäytännöllisen Kurikan välit tulehtuivat, ja Kurikka jätti Sointulan vieden mukanaan puolet yhteisöstä. Huonon taloudenhoidon lisäksi yksi riidan aiheista oli Kurikan radikaalit ajatukset vapaasta rakkaudesta, joita hän kirjoitteli ''Aika''-lehteen. Saarella ei harrastettu vapaata rakkautta, mutta Kurikan kirjoittelut saivat aikaan villejä huhuja mantereen puolella. Jäljelle jääneet yrittivät selvitä veloista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, ja vuonna [[1905]] Kalevan Kansa joutui vararikkoon. Suurin osa saarta palasi Kanadan valtion omistukseen. Yhteisön jäsenet saivat kuitenkin pitää omat palstansa ja talonsa.

Sointula on vaikeiden alkuvaiheidensa jälkeen menestynyt melko hyvin. Saaren asukkaiden pääelinkeinoina ovat olleet metsätyöt ja kalastus. Saarelle muutti 1960-luvulla paljon uutta väkeä 1960-luvulla sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Viime aikoina väestö on kuitenkin ikääntynyt, eikä kalastus ole ollut enää yhtä kannattavaa kuin ennen. Yksi saaren erikoisuus on se, että siellä ei ole [[kirkko (rakennus)|kirkkoa]]. Matti Kurikka päätti aikanaan, että hänen siirtokuntansa katkaisee siteet kirkkoon, eivätkä saarelaiset ole myöhemminkään rakentaneet kirkkorakennusta.

*{{kirjaviite | Tekijä=Peltoniemi, Teuvo | Vuosi=1985 | Nimeke=Kohti parempaa maailmaa -– suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin| Selite= Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat | Julkaisupaikka Julkaisija= Keuruu: | Julkaisija=Otava| Tunniste=ISBN 951-1-08551-4}}

== KatsoAiheesta myösmuualla ==