Ero sivun ”Willie Dixon” versioiden välillä

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] syttyessä Dixon kieltäytyi asevelvollisuudesta ja joutui kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. Vapauduttuaan Dixon muodosti Four Jumps of Jive -nimisen ryhtmänryhmän. Vuonna [[1945]] hän soittiperusti Castonin kanssa Big Three Trio -nimisessä yhtyeen, jonka riveissä hän pääsi levyttämään [[Columbia Records]]ille. Dixonin ja Castonin lisäksi yhtyeessä soitti kitaristi Bernardo Dennis, jonka myöhemmin korvasi Ollie Crawford.

===Chess -yhtiön leivissä===

Dixon soitteli näihin aikoihin bassoa bluesklubilla, jonka puolalaiset Chess-veljekset omistivat. Kun Chessin veljekset Leonard ja Phil perustivat oman levy-yhtiön, pääsi Dixon vuonna [[1948]] Dixon heidän basistikseen [[Robert Nighthawk]]in taustamuusikoksi. Vuoteen 1951 mennessä Dixonista oli tullut Chessin täyspäiväinen työntekijä. Chessin veljekset olivat vakuuttuneet Dixonin taidoista muusikkona, lauluntekijänä ja sovittajana. Dixonin suhde Chessiin ei ollut aina ongelmaton, mutta yhteistyö kesti vuodesta 1948 aina 1960-luvun alkuvuosiin asti.

Dixon alkoi saada mainetta säveltäjänä [[Muddy Waters]]ille tekemänsä kappaleen "Hoochie Coochie Man" kappaleen johdosta. Muita varhaisia onnistumisia olivat [[Howlin' Wolf]]ille tehty kappale "Evil" sekä [[Little Walter]]in esittämä "My Babe". Dixonin tuottelijaisuustuotteliaisuus ja vaikutusvalta [[rhythm and blues]] -musiikissa oli Chess-vuosien aikaan valtava. Hän sävelsi runsaasti eri artisteille, esiintyi keikoilla basistina, levytti studiossa monien artistien taustayhtyeessätaustayhtyeissä ja toimi samalla tuottajana. Dixonin yhteistyökumppaneita olivat esimerkiksi [[Chuck Berry]], [[Muddy Waters]], [[Howlin' Wolf]], [[Otis Rush]], [[Bo Diddley]], [[Little Walter]], [[Sonny Boy Williamson II|Sonny Boy Williamson]], [[Koko Taylor]], [[Little Milton]], [[Eddie Boyd]], [[Jimmy Witherspoon]], [[Lowell Fulson]], [[Willie Mabon]], [[Memphis Slim]], [[Washboard Sam]] ja [[Jimmy Rogers]].

1960-luvun alkupuolella Dixonin bassonsoittoa alettiin kuulla yhä vähemmän Chessin levyillä, kun [[sähköbasso]] korvasi kontrabasson. Dixon alkoi 1960-luvulla järjestää kuuluisten bluesmuusikoiden tähdittämiä konsertteja kuten American Folk-Blues Festival -nimisiä tapahtumia. Hän toimi usein Horst Lippman -nimisen miehen leivissä, joltaja hänsai saikintältä parempaa palkkaa kuin koskaan Chess-yhtiöltä. 1960-luvulla brittiläiset yhtyeet, kuten [[Rolling Stones]] ja [[Yardbirds]], levyttivät uusia versioita Dixonin 1950-luvun kappaleista. Jotkut Chess-artistit, kuten Howlin' Wolf ja Koko Taylor, levyttivät yhä Dixonin tuoreempaa materiaalia.

1960-luvun puolivälissä Leonard Chessin kuoleman myötä Dixonin ja Chess-yhtiön tiet erkanivat lopullisesti. 1960-luvun jälkipuoliskolla Dixon alkoi levyttää kappaleitaan omissa nimissään [[Columbia Records]]ille. Hän myös järjesti EuroopankiertueitaEuroopan-kiertueita, joissa monet tunnetuimmista bluesmuusikoista esiintyivät.

Dixon ja toinen kusetetuksihuijatuksi joutunut bluesmies, Muddy Waters, haastoivat myöhemmin Arc Musicin oikeuteen saadakseen takaisin rojalttinsa sekä omistajuuden kappaleidensa tekijänoikeuksiin. Vuosia myöhemmin Dixon haastoi vielä Led Zeppelinin oikeuteen "Whole Lotta Love" -kappaleen takia, koska se muistutti läheisesti Dixonin kappaletta "You Need Love". Sekä Arc Musicin että Zeppelinin kanssa tehtiin Dixonin kannalta suosiolliset sopimukset oikeussalin ulkopuolella.

1980-luvulla Dixon työskenteli myös muiden rahansa menettäneiden, menneiden vuosikymmenten bluesartistien puolesta, jotta he saisivat kappaleidensa tekijänoikeudet omiin nimiinsä. Vuonna 1989 Dixon julkaisi omaelämäkertansa, jolle hän antoi nimeksi ytimekkäästi ''I am the Blues''. Elämänsä loppupuolella Dixon tuotti myös muutamien elokuvien soundtrackeja sekä vanhan ystävänsä Bo Diddleyn uutta musiikkia.

Dixonin terveys heikkeni 1970- ja 1980-luvuilla pitkäaikaisen [[diabetes|diabeteksen]] vuoksi, ja lopulta hänen toinen jalkansa [[amputaatio|amputoitiin]]. Dixon kuoli vuonna [[1992]] [[Kalifornia]]n [[Burbank]]issa [[sydän|sydämen]] pettäessäpetettyä hänen nukkuessaan. Dixon haudattiin [[Illinois]]iin. Dixonin sävellykset jäivät kuitenkin eloon, ja uusia [[cover]]-versioita hänen kappaleistaan on tehty yhä vielä viime vuosikymmeninäkin myös tämän päivän [[rock]]-artistien toimesta.