Ero sivun ”Taistelu Britanniasta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MelancholieBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: hu:Angliai csata
Rivi 148:
Hyökkäyksen ensimmäisen vaiheen eli keskityksen päätyttyä aloitettiin varsinainen taisteluvaihe. Ajatuksena oli, että saksalaishävittäjien ilmaantuminen Englannin ylle imisi RAF:n hävittäjät suurtaisteluihin, joissa ne tuhottaisiin. Kovia tappioita kärsittyään britit eivät kuitenkaan enää lähteneet kanaalin ylle, jolloin saksalaiset voimistivat hyökkäyksiään merenkulkua vastaan. Toisaalta saksalaishävittäjät suunnitelman mukaisesti harjoittivat "vapaata metsästystä" Etelä-Englannin yläpuolella. Alkuvaiheessa taktiikka oli menestyksellistä, RAF:n hävittäjälennosto koki raskaita tappioita. Tällöin britit vetivät lennostonsa taakse, saksalaishävittäjien toimintasäteen sisäpuolella olevat tukikohdat tyhjennettiin. Britit keskittivät laivueitaan erityisesti Lontoon ympärille. Muualla maassa rakennettiin ja koulutettiin täydellä teholla uusia reservejä. Brittihävittäjät välttivät kohtaamista saksalaishävittäjien kanssa ja jäivät odottamaan pommikoneita. Saksalaiset lähettivät turhaan houkutuslinnuiksi muutamia syöksypommittajia tai pommikoneita.
 
Taktisesti RAF oli aluksi alakynnessä. Sekä Luftwaffen ''staffel'' että RAF:n ''squadron'' (suom. laivue) olivat kumpikin nimellisvahvuudeltaan 12 konetta. Saksalaisten neljän koneen parvi, ''schwarm'', oli kuitenkin joustavampi ja taktisetitaktisesti ylivoimainen brittien [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisestä maailmansodasta]] periytyneeseen kolmen koneen kiilaan (''vic'') verrattuna. Britit lensivät tiukoissa laivuemuodostelmissa, joista saksalaiset olivat luopuneet jo Espanjan sisällissodassa. Saksalaiset lensivät löyhissä muodostelmissa, joissa yksittäiset partiot, parvet, lentueet ja rykmentit lensivät korkeusporrastettuina suurien etäisyyksien päässä toisistaan. Tällä taktiikalla saksalaiset saivat tiheisiin brittimudostelmiin verrattuna lukuisia etuja: saatiin haravoitua suuri ilmatila, muodostelma oli vaikeammin havaittavissa, yksittäinen lentäjä saattoi keskittyä vihollisen etsimiseen muodostelmalennon sijaan ja lisäksi lentäjillä oli joka puolelle parempi näkyvyys. Kuitenkin tässä taktiikassa säilyi keskitetty johtaminen.
 
Pian britit havaitsivatkin taktiset puutteensa ja alkoivat käyttää niin sanottua Charles-muodostelmaa, jossa pari konetta lensi siksakia muodostelman taka- ja yläpuolella. Laivueenjohtaja Adolph Malanin (19 ilmavoittoa) aloitteesta laivueet organisoitiin uudelleen nelikoneisiin parviin. Britit lensivät aluksi peräkkäin korkeudessa porrastetusti; tämä muodostelma sai saksalaisilta nimen ''Idiotenreihe'', idioottiruotu. Vaikka se ei ollut yhtä joustava kuin ''schwarm'', se oli puolustuksellisesti tehokkaampi kuin kiila. Taistelun edetessä kopioitiin saksalaisilta "nelisormitaktiikka" eli ''finger four'', josta tuli ilmasodan standarditaktiikka ja jota käytetään eri muunnoksin nykypäivänäkin.