Ero sivun ”Omatunto” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Omantunnon alkuperä: eKr. --> eaa., fix, w |
p kh |
||
Rivi 1:
[[Image:Chifflart conscience001.JPG|thumb|François Chifflart: ''Omatunto'']]
'''Omatunto''' on tunne, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö tuntee katumusta tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.<ref>https://www.talentumshop.fi/webshopdata/prod/foreword/978-952-14-1302-5.pdf</ref> [[Psykoanalyysi]]ssä nimityksiä
Monissa maailmankatsomuksissa, esimerkiksi useissa kristinuskon muodoissa, omatunto muodostaa korkeimman moraalisen auktoriteetin. Jos yksilön omatunto ja laki ovat ristiriidassa, tulee yksilön näiden katsomusten mukaan noudattaa omantuntonsa ääntä. Se, missä määrin omantunnon ja [[Jahve|Jumalan]] äänet identifioidaan, riippuu yksilöstä ja uskontokunnasta.
:''Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.''
Rivi 10:
== Omantunnon alkuperä ==
Omantunnon määritelmästä syntyy eri näkökulmista erilaisia tuotoksia, joiden kirjoitettu muoto muodostuu
Omantunnon merkitystehtäviä ovat:
* Käskevä, autoritaarinen tai periksiantamattomuuden merkitystehtävä (Butler 1726).
* Aktiivinen, täytäntöönpaneva tai konkretisoiva merkitystehtävä (Broad 1930).
* Ajatteluun, tietoon tai pohdiskeluun liittyvä merkitystehtävä (Butler 1736).
|