Ero sivun ”Fuusiojazz” versioiden välillä

Muista fuusion parissa työskennelleistä muusikoista merkittävimpiä on kitaristi [[Pat Metheny]], joka julkaisi debyyttilevynsä [[1976]]. Hän on jatkanut työtä fuusion parissa yhtyeellään Pat Metheny Group. 1970-luvulla tulivat fuusion kautta tunnetuiksi myös basistit [[Stanley Clarke]] ja [[Jaco Pastorius]], jotka olivat tuolloin sähköbasson vaikutusvaltaisimpia taitajia. Edellä mainittujen John McLaughlinin ja Pat Methenyn ohella [[Larry Coryell]], [[Al Di Meola]] ja [[Allan Holdsworth]] olivat fuusiota levyttäneitä merkittäviä sähkökitaristeja, jotka nousivat pinnalle 1970-luvulla. Fuusiossa kuultiin toisinaan myös [[viulu]]a. Merkittävimpiin jazz-viulisteihin kuuluva [[Jean-Luc Ponty]] on tehnyt 1970-luvulta alkaen monia fuusiolevyjä. Merkittävien fuusiorumpaleiden joukkoon lukeutuvat Tony Williamsin lisäksi Mahavishnu Orchestrassa tunnetuksi tullut [[Billy Cobham]], Return to Foreverin [[Lenny White]], sekä monien artistien kanssa yhteistyötä tehnyt [[Alphonso Mouzon]]. 1980-luvulla tunnetuiksi tulleita fuusion perinteen jatkajia ovat esimerkiksi Chick Corean kanssa työskennelleet rumpali [[Dave Weckl]] sekä basisti [[John Patitucci]]. Arvostetuimpiin 1980-luvulla pinnalle nousseisiin fuusiokitaristeihin kuuluvat esimerkiksi [[John Scofield]], [[Scott Henderson]], [[Kazumi Watanabe]] sekä [[Mike Stern]]. Oma lukunsa on ollut banjoa soittava [[Bela Fleck]], jonka Fleckstones -nimisessä yhtyeessä soitti myös basisti [[Victor Wooten]]. Basisti [[Jonas Hellborg]] soitti Mahavishnu Orchestran 1980-luvun kokoonpanoissa. Arvostetuimmat fuusiomusiikin tekijät ovat yleensä jazz-tradition edustajia. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi monipuolinen säveltäjä ja kitaristi, [[Frank Zappa]], joka on julkaissut muutamia merkittäviä jazz-rock -levyjä. Esimerkkinä voidaan mainita niin ikään jazz-rockin parissa työskennelleet kitaristit [[Jeff Beck]] ja [[Steve Morse]], joista jälkimmäinen on [[Dixie Dregs]] -fuusioyhtyeen johtaja. Suomessa fuusion keskeinen vaikuttaja on ollut [[saksofoni|saksofonisti]] [[Eero Koivistoinen]].

[[puristi|Perinteisen jazzin ystävät]] eivät usein mieltyneet fuusiolevyihin, vaan pitivät näiden tekijöitä jazz-tradition pettureina. Nämä kiistat jatkuvat tavallaan edelleen. Monet akustisen jazzin suosijat ovat sitä mieltä, että Miles Davis lähti aikanaan väärään suuntaan. [[1970-luku|1970-luvun]] lopulla pop-musiikki muuttui kaupallisemmaksi, kun esimerkiksi [[disko (musiikinlaji)|diskon]] suosio kasvoi ja [[progressiivinen rock|progressiivisen rockin]] suosio haihtui. Fuusioon tämä kaupallinen käänne vaikutti vahvistamalla "[[smooth jazziksijazz]]iksi" kutsuttua tyyliä, jota voidaan luonnehtia lähinnä kevyeksi jazz-vaikutteiseksi instrumentaalimusiikiksi. Tätä suuntausta edustivat esimerkiksi [[Bob James]] ja [[David Sanborn]]. Smooth jazz on usein ristiriitaisia tunteita herättävä tyyli myös fuusion ystävien keskuudessa.