'''Joseph Joachim''' ([[28. kesäkuuta]] [[1831]] - [[15. elokuuta]] [[1907]]) oli unkarilaissyntyinen [[viulisti]], [[kapellimestari]] [[säveltäjä]] ja opettaja. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista viulisteista. Hänen opettajiaan olivat ensin Pestin oopperan konserttimestari Stanislaus Serwaczynski ja vuodesta 1839 Wienissä[[Wien]]issä Miska Hauser, Georg Hellmesberger, vanh., ja lopuksi tärkeimpänä [[Joseph Böhm]]. Wienistä hän siirtyi Leipzigiin[[Leipzig]]iin, jossa hän tutustui [[Felix Mendelssohn]]niin ja toimi mm. [[Gewandhaus-orkesteri]]n konserttimestarina. Vuonna 1848 hän siirtyi edelleen Weimariin[[Weimar]]iin ja liittyi [[Franz Liszt]]in ympärille syntyneeseen muusikkoryhmään. Hän kuitenkin vieraantui Lisztistä ja muutti edelleen Hannoveriin[[Hannover]]iin, jossa hän asettui paremminkin [[Robert Schumann]]in, [[Clara Schumann]]in ja [[Johannes Brahms]]in vaikutuspiiriin. Vuodesta 1866 Joachim toimi Berliinissä[[Berliini]]ssä josta tuli hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Siellä hänestä tuli kuninkaallisen musiikkiakatemian johtaja. Berliinissä hän myös perusti nimeään kantaneen kuuluisan jousikvartetin.
Viulistina Joachimin pysyviin vaikutuksiin kuuluu Beethovenin[[Beethoven]]in musiikin (viulukonsertto, myöhäiset jousikvartetit) nostaminen konserttien kantaohjelmistoon. Hän vaikutti myös [[Johann Sebastian Bach]]in [[sooloviulusonaatti]]en ja -partitoiden nousuun unohduksista. Joachim kuului Mendelssohnin viulukonserton ensimmäisiin esittäjiin ja opiskeli teoksen säveltäjän avustuksella. Aikalaissäveltäjistä [[Robert Schumann]], [[Johannes Brahms]], [[Max Bruch]] ja [[Antonín Dvořák]] sävelsivät viulukonserttonsa Joachimin viulutaidetta ajatellen. Varsinkin suhde Brahmsiin oli elämän kestävä, vaikka siinä olikin myrskyiset vaiheensa. Joachimin sävellykset ovat vaipuneet unholaan, Beethovenin ja Brahmsin konserttojen vakio-osiksi tulleita [[kadenssi|kadensseja]] lukuun ottamatta.
