|
Nordenbergin suunnitelma ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi ja seuraavaksi nousi esille everstiluutnantti [[Augustin Ehrensvärd]]in linnoitussuunnitelma. Ruotsin vuosien [[1746]]-[[1747]] [[säätyvaltiopäivät|valtiopäiville]] esitelty suunnitelma ei kuitenkaan unohtanut Degerbyn aluetta. Ehrensvärdin laatima suunnitelma sisälsi kaksi maa- ja merilinnoituksesta koostuvaa kaksoislinnoitusta. Tarkoitus oli siis rakentaa kaikkiaan neljä linnoitusta: rajalinnoitus Degerbyn lahden pohjukkaan ja merilinnoitus lahden suulle Svartholman saarelle sekä päälinnoitus [[Helsinki]]in ja suurempi merilinnoitus, [[Suomenlinna|Viapori]] Helsingin edustalle. Valtiopäivät hyväksyivät Suomen puolustussuunnitelman ja kuningas [[Fredrik I (Ruotsi)|Fredrik I]] siunasi sen lopullisesti. Linnoitustöiden pääsuunnittelijaksi ja johtajaksi määrättiin alkuperäisen suunnitelman laatija Augustin Ehrensvärd.
== Loviisan linnoituksen rakennustyöt ==
[[Kuva:Loviisan_linnoitus_pohjapiirros.png|thumb|300px|Loviisan linnoitus suunniteltiin rakennettavaksi nykyisen kaupungin pohjoispuoluelle.]]
Loviisan linnoitusta suunniteltaessa piirrettiin siitä useampiakin luonnoksia, jotka poikkesivat hieman toisistaan. Lopullinen käyttöön otetun Ehrensvärd laatima suunnitelman mukaan Loviisaan rakennettaisiin erittäin säännöllinen kuuden [[bastioni]]n keskuslinnoitus, jonka heikoimpien kohtien suojaksi suunniteltiin rakennettavaksi ulkovarustuksia. Tavoitteena oli rakentaa suurin piirtein Haminan kokoinen linnoitus, jonka puolustamiseksi tarvittaisiin 2 000 miestä, mutta jonne voitaisiin tarvittaessa sijoittaa jopa 8 000 miestä.
===Ulkovarustuksista keskuslinnoitusta kohti===
TE OOTTE KAIKKI NUUBEJA menkää hikipedian sivuille saatte hyvi luotettavaa tietoa
Linnoituksen rakennustyöt alkoivat vuonna [[1748]] ulkovarustuksista käsin. Ensimmäisten vuosien aikana rakennettiin linnoitusta pohjoisen puolelta ympäröivä maavalli [[vallihauta|vallihautoineen]]. Valli suunniteltiin niin, että linnoituksen läpi virtaavaa jokea voitaisiin tarvittaessa tulvittaa ja siten vaikeuttaa vihollisen liikkeitä linnoituksen edustalla.
Pohjoisen maavallin valmistuttua ryhdyttiin rakentamaan varsinaisia ulkovarustuksia. Linnoituksen itäpuolelle kuninkaantien kahden puolen ryhdyttiin rakentamaan bastioninmuotoisia linnakkeita Rosenia ja Ungernia, joiden tehtävänä oli ottaa vihollinen ensimmäisenä vastaan todennäköisimmästä hyökkäyssuunnastaan. Ungernin eteläpuolella odottavan Degerbyn lahden ja Rosenin pohjoispuolisten kivikkojen toivottiin pakottavan vihollisen hyökkäämään linnakkeiden välistä maantietä pitkin. Näin varsinaisen linnoituksen puolustukselle saatiin kaivattua syvyyttä. Kumpaankin linnakkeeseen rakennettiin 22 tykkikasemattia sekä niiden katolla kulkeva ampumatasanne. Linnakkeet saivat nimensä Suomen silloisen [[kenraalikuvernööri]]n G. Rosenin ja kenraali von Ungernin mukaan.
Linnoitus varustettiin ulkovarustuksilla myös länteen päin kuninkaantien suuntaan. [[Porvoo]]sta Loviisaan johtavan tien suuntaa pidettiin linnoituksen piirittämisen kannalta vaarallisimpana suuntana. Linnoitusalueen länsipuolella sijaitsi nimittäin harju, jota miehittävä vihollinen pystyisi ampumaan avoimesti suoraan linnoituksen sisälle. Lännestä kohdistuvaa uhkaa torjumaan ryhdyttiin rakentamaan Harjun sarvilinnana tunnettua ulkovarustusta.
Linnoitustyömaa Loviisassa laajeni [[1750-luku|1750-luvun]] alussa ja uuden linnoituksen rakennustöihin oli komennettu jo 2 000 miestä. Ulkovarustusten ohella ryhdyttiin valmistelemaan myös keskuslinnoituksen rakennustöitä kaivamalla bastionien perustuksia. Linnoituksen kuusi bastionia saivat kuningasperheen jäsenten mukaan nimet: Adolph Fredric, Lovisa Ulrica, Gustaf, Carl, Fredric Adolph ja Sophia Albertina. Linnoituksesta ulos työntyvien epäsäännöllisten nelikulmioiden muotoisten bastionien tarkoituksena oli pystyä tukemaan toistensa puolustustaistelua tykkitulella. Bastionien väliin jäävät kurtiinit ovat linnoitusten heikoimpia kohtia, ja niiden suojaksi suunniteltiin rakennettavaksi raveliineja.
===Vastoinkäymisestä toiseen===
Bastionien rakennustöiden alkaessa kohdattiin ensimmäiset suuret vastoinkäymiset Loviisan linnoituksen rakennustöiden aikana. Maaperä luoteeseen ja pohjoiseen tähyävien bastionien Fredric Adolphin ja Sophia Albertinan alla osoittautui niin lietteiseksi, ettei se kestäisi suurten linnoitusrakenteiden painoa, joten näiden bastionien rakentamisesta täytyi luopua toistaiseksi. Rakennustöitä jatkettiin linnoituksen neljällä eteläisellä ja itäisellä bastionilla.
Heikoksi osoittautunutta maaperää suurempi pulman Loviisan linnoituksen rakentajille oli jatkuva raha- ja miehistöpula. Kuningaskunnan rahakirstusta riitti kovin vähän varoja itäisen maakunnan puolustuksen lujittamiseen, lisäksi Helsingin edustalle rakennettava Viaporin merilinnoitus nieli leijonan osan käytettävissä olevasta rahasta ja rakennustöissä käytetyistä armeijan joukoista.
Loviisan, kuten koko Suomen linnoittaminen keskeytyi vuonna [[1757]], jolloin Ruotsi vei joukkonsa taistelemaan [[Pommerin sota]]an [[Preussi]]n [[Fredrik II Suuri|Fredrik II Suurta]] vastaan. Sodan aiheuttaman töiden katkeamisen jälkeen ei Loviisan linnoituksen rakennustöitä saatu enää täysipainoisesti käyntiin. Vuosia kestäneiden yritysten jälkeen määräsi kuningas [[Kustaa III]] linnoituksen rakennustyöt lopetettavaksi vuonna [[1775]] ja valtakunnan itäraja jäi lopulta ilman rajalinnoitustaan. Saman kohtalon koki Helsinkiin suunniteltu maalinnoitus, jonka rakennustyöt eivät päässeet varsinaisesti edes alkamaankaan. Sen sijaan Svartholman ja Viaporin merilinnoitukset rakennettiin jokseenkin valmiiksi saakka.
Kuningaskunnan kiinnostus ja voimavarat eivät riittäneet ajanmukaisen linnoitusverkoston rakentamiseen Suomeen. Toteutuessaan vuosien 1746-1747 valtiopäivillä hyväksytty linnoitussuunnitelma olisi taannut Ruotsille mahdollisen sodan syttyessä vahvan aseman vähintään Suomen eteläisellä rannikolla. Loviisan linnoitus olisi valmistuttuaan antanut omalta osaltaan vahvan vastuksen maahan pyrkiville venäläisjoukoille.
===Mannetalo Ja kaksi homoa
Varsinaisen linnoituksen lisäksi Augustin Ehrensvärd suunnitteli linnoituksen muurien sisälle myös nuoren kaupungin asemakaavan ja tukun kivirakenteisia taloja. Kaupunkia ei koskaan rakennettu alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan linnoituksen rakennustöiden tyssättyä nousi kaupunki Loviisan lahden rantaan linnoitusalueen eteläpuolelle. Linnoituksen alueelle nousi rakennustöiden alkuvaiheessa 1750-luvulla kolme kivistä rakennusta Ehrensvärdin suunnitelmien pohjalta. Vieläkin pystyssä olevat rakennukset ovat kaksi nykyisellä Itäisellä tullikadulla sijaitsevaa kasarmirakennusta sekä bastioni Fredric Adolphin edustalle komean muotopuutarhan ympäröimäksi rakennettu komendantintalo. Kaksikerroksisen komendantin talon alakerrassa toimi linnoituksen päällikön kanslia yläkerran toimiessa hänen virka-asuntonaan.
== Ei ainuttakaan taistelua ==
| 