'''Äidinkieli ja kirjallisuus''' on oppiaine, jossa perehdytään oppilaan äidinkielen suulliseen ja kirjalliseen käyttöön sekä ihmiskielen olemukseen ja käyttöön yleensä. Tavoitteena on saada oppija huomaamaan, miten olennainen osa kieli on jokapäiväistä elämäämme ja kaikkea toimintaamme.
Äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla opiskellaan perinteisesti muun muassa [[kielioppi]]a, mutta hyvin keskeisiä ovat myös 1990-luvulla oppiaineen nimeenkin tulleet [[kirjallisuus]] ja [[medialukutaito]]. Kirjallisuuden opiskelu keskittyy peruskoulussa nuorten- ja kotimaiseen kirjallisuuteen. Yleensä kansainvälisiin klassikoihin tutustutaan vasta lukiossa.
Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine on laaja ja ehkä jossain määrin jäsentymätön: aineen vastuulle sopii miltei kaikki inhimillinen. Kirjallisuuden kautta käsitellään mitä moninaisimpia aiheita. Mediakasvatus on myös nähty juuri äidinkieleen kuuluvana. Opetussuunnitelmien lisäksi opettajan persoona määrää paljon sitä, mitä tunneilla opetetaan. Peruskoulussa olennaiseksi jää usein sen varmistaminen, että kaikki oppilaat osaisivat lukea ja kirjoittaa riittävän hyvin selviytyäkseen ns. tietoyhteiskunnan arkipäivässä.
Ensimmäisillä luokilla äidinkielen tunteja käytetään lähinnä kirjoittamisen ja lukemisen opetteluun. Toisella luokalla opetellaan yleensä [[kaunokirjoitus|kaunokirjaimet]].
Äidinkieltä ja kirjallisuutta opetetaan peruskoulun aikana yleisesti 42 vuosiviikkotunnin verran siten, että ensimmäisellä ja toisella vuosiluokalla oppitunteja on kummallakin luokalla seitsemän, kolmannella, neljännellä ja kuudennella luokalla viisi tuntia kullakin, viidennellä luokalla neljä tuntia sekä seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla kullakin kolme tuntia. [[Lukio]]ssa kaikille pakollista äidinkieltä ja kirjallisuutta on kuuden kurssin verran.
