Ero sivun ”Lise Meitner” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
'''Lise Meitner''' (s. [[17. marraskuuta]] [[1878]] – k. [[27. lokakuuta]] [[1968]]) oli itävaltalaissyntyinen [[fyysikko]], joka tutki [[radioaktiivisuus|radioaktiivisuutta]] ja [[ydinfysiikka]]a.
 
Meitner opiskeli [[Wienin yliopisto]]ssa ja väitteli siellä fysiikan alan ensimmäisenä naistohtorina [[1905]]. Väiteltyään hän siirtyi [[Berliinin yliopisto]]on, jossa opiskeli [[Max Planck]]in kanssajohdolla. Vastaperustettu [[Kaiser Wilhelm -instituutti]] tarjosi naistutkijalle työskentelymahdollisuuden<ref>[http://www.mpiwg-berlin.mpg.de/KWG/Ergebnisse/Ergebnisse24.pdf | Ruth Lewin Sime: From Exceptional Prominence to Prominent Exception: Lise Meitner at the Kaiser Wilhelm Institute for Chemistry]</ref>. Siellä hän jatutki työskenteliradioaktiivisuutta yhdessä [[kemisti]] [[Otto Hahn]]in kanssa. Meitnerin ja Hahnin yhteistyö jatkui yli 30 vuoden ajan. Radioaktiivisuuden tutkimuksessaanTutkimuksessaan he yhdistivät Meitnerin fysiikantiedot Hahnin kemiantietoihin. Vuonna [[1918]] he löysivät ensimmäisen pitkäikäisen [[isotooppi|isotoopin]] radioaktiivisesta [[alkuaine]]esta [[protaktinium]]. Vuonna [[1929]] Metneristä tuli Saksan ensimmäinen nais[[professori]] Berliinin yliopistossa.
 
Kun [[neutroni]] oli keksitty [[1930-luku|1930-luvulla]], fyysikot alkoivat spekuloida, että pitäisi olla mahdollista luoda laboratoriossa [[uraani]]a painavampia alkuaineita. Alkoi kilpajuoksu [[Enrico Fermi]]n ([[Italia]]), [[Ernest Rutherford]]in ([[Englanti]]), [[Irene Joliot-Curie]]n ([[Ranska]]) työryhmien ja Meitner-Hahn-joukkueen ([[Saksa]]) välillä. Asianosaiset ajattelivat kilvan olevan akateemista tarkastelua, josta voi parhaimmillaan saada [[Nobel-palkinto|Nobelin]] – sovelluksista [[ydinase|atomipommeihin]] ei puhuttu.