Ero sivun ”Jacques Tati” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi DEFAULTSORT-funktion. |
||
Rivi 3:
Tati aloitti show-esiintyjän uransa lavakoomikkona, esiintyen aluksi ristimänimensä '''Jacques Tatischeff''' alla (hänen isänsä oli [[venäläiset|venäläinen]] ja äiti [[hollantilaiset|hollantilainen]]). Maanisena tarkkailijana ja taitavana miimikkona tunnettu Tati kehitti itselleen ohjelmanumeron, jossa hän parodioi tarkasti mm. tenniksen pelaajan ja kalastajan eleitä. Tati sai valtavan suosion lavaesiintyjänä, mutta alkoi kiinnostua enemmän elokuvista. Tati pääsi ohjaamaan ensimmäistä lyhytelokuvaansa piipahdettuaan muutamassa näyttelemässä. Tatin toinen lyhytelokuva ''Kirjeenkantajan koulu'' (''L'école des facteurs'', [[1947]]) laajeni sittemmin kokoillan elokuvaksi ''Lystikäs kirjeenkantaja'' (''Jour de fête'', [[1949]]), joka sai valtavan suosion Ranskassa.
Jo ''Lystikkäässä kirjeenkantajassa'' nähtiin Tatin elokuvien tunnuspiirteet: vaikka kyseessä onkin äänielokuva, dialogin äänentaso on olemattoman alhaalla eikä sillä ole juurikaan merkitystä juonen kannalta. Ääniefektit puolestaan kuuluvat selvästi. Puhumisen puutetta kompensoi Tatin kyky luoda puhtaasti fyysistä komediaa. Jacques Tatia onkin tämän johdosta pidetty [[Charlie Chaplin
Seuraavaa pitkää elokuvaansa, suomeksi harhaanjohtavasti käännettyä ''Riemuloma Rivieralla'' (''Les vacances de M. Hulot'', [[1953]]) varten Tati loi legendaarisen hahmonsa Monsieur Hulot'n. Normandiaan sijoittuvassa elokuvassa Hulot on hyväntahtoinen ja avulias mutta kömpelö miekkonen, jonka tunnusmerkkejä ovat lättänä huopahattu, piippu ja puhumattomuus. Hänen läsnäolonsa saa tavallisesti aikaan katastrofeja. Myös ''Riemuloma Rivieralla'' oli valtava menestys Ranskassa, ja sitä seurannut ''Enoni on toista maata'' (''Mon oncle'', [[1958]]) toi Tatille [[Oscar
Tatin kantavia teemoja ovat toisaalta ranskalaisen keskiluokan ironinen kuvaaminen, toisaalta kritiikki modernismia kohtaan ja perinteisen elämäntyylin nostalginen puolustaminen. Hänen huumorinsa nousee modernin, näennäisen tehokkaan elämäntavan aiheuttamista ongelmista. ''Lystikkäässä kirjeenkantajassa'' ranskalainen maaseutu on yhä rikkumattomasti ranskalaista ja kiireetöntä. Paikallinen postiljooni Francis (Tati) näkee uutisfilmin amerikkalaisten postinkantajien tehokkuudesta ja yrittää tehostaa toimintaansa, mutta joutuu erilaisten katastrofien jälkeen palaamaan takaisin perinteiseen tyyliinsä.
Rivi 15:
''Playtimen'' jälkeen Tati ehti ohjata vain yhden teatterielokuvan, ''Trafic – liikenne'' (''Trafic'', [[1971]]). Traficissa Tati käsittelee edelleen modernistuvaa yhteiskuntaa, nyt lähinnä henkilöautoilun kautta. Väitetään, että elokuvan tuottajat halusivat Playtimen taloudellisen katastrofin jälkeen elokuvan, jossa oli selkeä juoni. Elokuvassa M. Hulot on retkeilyautoja valmistavan yrityksen Altra Motorsin suunnittelija, joka on matkalla viemässä malliautoa Pariisista Amsterdamin autonäyttelyyn. Elokuvaa voidaan pitää eräänlaisena ''road movien'' alkuasteena.
Jacques Tati kuoli [[Pariisi
== Filmografia (ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä) ==
Rivi 36:
*{{IMDb-h|id=0004244|nimi=Jacques Tati}}
{{DEFAULTSORT:Tati, Jacques}}
[[Luokka:Ranskalaiset elokuvaohjaajat
[[Luokka:Ranskalaiset näyttelijät
[[Luokka:Koomikot
[[ar:جاك تاتي]]
| |||