Henry Wadsworth Longfellow

Henry Wadsworth Longfellow (27. helmikuuta 1807 – 24. maaliskuuta 1882) oli yhdysvaltalainen professori ja runoilija.

Longfellow syntyi Portlandissa Mainessa. Hänen isänsä oli lakimies ja isoisänsä Yhdysvaltain itsenäisyyssodan kenraali ja kongressin jäsen Peleg Wadsworth. Hänet laitettiin vain kolmivuotiaana yksityiseen dame schooliin ja kuusivuotiaana hän pääsi Portland Academy. Oppilaana hän oli innokas ja oppi sujuvaa latinaa. Ensimmäisen runonsa hän julkaisi lehdessä vuonna 1820. Longfellow oli akatemiassa aina nelitoistavuotiaaksi, mutta vietti kesänsä isoisän maatilalla Hiramin lähellä.

Syksyllä 1822, ollessaan viisitoistavuotias hän meni Bowdoin Collegeen, jonka perustajia hänen isoisänsä oli ollut. Longfellow opiskeli kirjallisuutta ja julkaisi säännöllisesti runoja. Hän ystävystyi myös Nathaniel Hawthornen kanssa. Valmistuttuaan 1825 hänelle tarjottiin professorin paikkaa yliopistossaan. Keväällä 1826 hän lähti kuitenkin kiertomatkalle Eurooppaan. Se kesti kolmisen vuotta ja kierrettyään Ranskan, Espanjan, Italian, Saksan, Ranskan ja Englannin kautta hän palasi Yhdysvaltoihin 1829.

Yliopistossa hän kirjoitti oppikirjat ranskasta, italiasta ja espanjasta sekä matkakertomuksen Outre-Mer: A Pilgrimage Beyond the Sea. Longfellow meni myös naimisiin Mary Storer Potterin kanssa 1831. Hänelle tarjottiin paikkaa Harvard Collegesta ja Longfellow matkusti jälleen ulkomaille vuodeksi. Mary sai tällä välin keskenmenon ja kuoli marraskuussa 1835 ennen Longfellowin paluuta.

Myöhemmin Longfellow alkoi kosiskella teollisuusmies Nathan Appletonin tytärtä Frances "Fanny" Appletonia. Frances ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta seitsemän vuoden jälkeen Longfellow sai häneltä 1843 kirjeen, jossa hän suostui avioon. Häät järjestettiin pian ja pariskunta sai kuusi lasta.

Toisen matkakertomuksensa Hyperion, a Romance hän julkaisi 1839. Hänen aikaiset runokokoelmansa Voices of the Night ja Ballads and Other Poems tekivät hänestä suositun. Elinaikanaan merkittävimmän teoksensa Evangeline, A Tale of Acadie hän julkaisi 1847. Se on tyyliltään kreikan ja latinan klassikkoja muistuttava tarina Acadiasta brittikuvernöörin määräämän väestön pakkosiirron ajalta.

Longfellow jätti yliopiston 1854 omistautuakseen kokonaan kirjailijanuralle. Hän siirtyi eeppisen runouteen teoksellaan Hiawathan laulu (The Song of Hiawatha, 1855), joka kertoo ojibway-kansan kohtaloista. Longfellow kuvasi teosta "intiaanien eddaksi" ja se on kirjoitettu samaan metriikkaan kuin Kalevala. Longfellow ei ikinä tunnustanut Kalevana-yhteyttä ja se jäi tutkijoiden kiistelyn kohteeksi 1960-luvulle asti. Eräs merkittävä runo on The Children's Hour, joka on usein mainittu suosituimmaksi yhdysvaltalaiseksi runoksi.

Kuumana päivänä heinäkuussa 1861 Fanny sai kuolettavia palovammoja ja häntä pelastanut Longfellow paloi myös niin pahasti, ettei päässyt osallistumaan hautajaisiin. Longfellow järkyttyi tapahtuneesta ja turvautui laudanumiin ja eetteriin.

Longfellow oli kriitikkojen suosiossa, mutta myöhemmin äänet alkoivat muuttua. Häntä ennen ylistänyt Edgar Allan Poe syytti häntä plagitarismista, etenkin Alfred Tennysonin matkimisesta. Myös Margaret Fuller tuomitsi häneltä puuttuvan voimaa ja mielikuvitusta. Runoilija Walt Whitman piti Longfellowia eurooppalaisten muotojen matkijana. Sen sijaan Lontoossa, jossa London Quarterly Review tuomitsi kaiken amerikkalaisrunouden, Longfellowia pidettiin yhtenä "kahdesta tai kolmesta poikkeuksesta."

Longfellowista tuli kuitenkin aikansa suosituin runoilija. Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin paraatein ja puhein.

Viimeiset vuotensa hän vietti kääntämällä Dante Alighierin Jumalaista näytelmää. Täydellistääkseen käännöksen hän kutsui vuodesta 1864 keskiviikkoisin ystäviään arvioimaan käännöstä. Yleisimmät vieraat olivat William Dean Howells, James Russell Lowell, Charles Eliot Norton.

Keväällä 1882 Longfellow sairastui. Hän hoiti ankaria vatsakipujaan oopiumilla ja kuoli peritoniittiiin 24. maaliskuuta 1882.