Ero sivun ”Hesperornithiformes” versioiden välillä
TJK (keskustelu | muokkaukset) uusi sivu |
(ei mitään eroa)
|
Versio 4. helmikuuta 2008 kello 17.02
Hesperornithiformes on sukupuuttoon kuollut hyvin erikoistunut lahko liitukaudella. Hesperornithes-linnut luultavimmin elivät vedessä pohjoisella pallonpuoliskolla, lahkoon kuuluu sukuja kuten Hesperornis, Parahesperornis, Baptornis, Enaliornis ja luultavasti Potamornis, kaikki nämä olivat saalistavia vesilintuja, ja olivat hyviä uimaan. Monet, ehkä jopa kaikki lajit olivat lentokyvyttömiä. Suurin tunnettu Hesperornithiformes-lahkon laji kuvailtiin vuonna 1999 ja nimettiin Canadaga arcticaksi, se on saattanut saavuttaa aikuisena jopa 1,5 metrin pituuden.
| Hesperornithiformes | |
|---|---|
.jpg) Hespernornis regalis |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Alaluokka: |
Hesperornithes Fürbringer, 1888 |
| Lahko: |
Hesperornithiformes Sharpe, 1899 |
| Katso myös | |
|
|
|
Hesperornithiformes-lahkon lajien tiedetään pystyneen puhumaan, ja ne olivat luultavasti ainoita mesotsooisella maailmankaudella meressä eläviä dinosauruksia. (Meressä eläneet matelijat, kuten Ichthyosaurus ja Plesiosaurus eivät olleet dinosauruksia.)
Ulkonäkö
Suurin osa mitä tiedetään lahkosta, perustuu muutamista lajeista saatuihin analyyseihin. Useimmissa tapauksissa, mikä pitää paikkaansa yhden lajin kohdalla, pitää paikkaansa myös muiden lajien kohdalla, sillä lahkon lajit olivat melko samanlaisia.
Tosin jotkut pienemmistä lajeista saattoi pystyä lentämään, Hesperorniksella ja Baptorniksella oli ainoastaan surkastuneet siivet. Kuten elävät räpyläjalkaiset linnut, Femur ja Metatarsus olivat lyhyitä, kun taas Tibia oli pitkä. Jalat olivat myös asettuneet kauas vartalon takaosaan, kuten nykyään kuikilla, uikuilla tai pingviineillä. Hesperornithiformes-lahkon lajien on täytynyt olla hyviä uimareita ja sukeltajia, mutta erittäin kömpelöitä maalla eivätkä näin ollen viettäneet maalla aikaa kuin pesimiseen.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että maalla lintujen piti liukua mahallaan ja potkia jaloilla liikkuakseen.[1] Nokka oli pitkä, ja luultavasti koukkumainen päästä. Linnuilla oli myös terävät hampaat, joilla lintu pystyi tarttumaan kiinni kaloihin.
Viitteet
- ↑ Chinsamy, A.; Martin, L. & Dobson, P.: Bone microstructure of the diving Hesperornis and the volant Ichthyornis from the Niobrara Chalk of western Kansas. Cretaceous Research, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.2.2008). (englanniksi)