Ero sivun ”Gallian sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kielen- tai muuta huoltoa AWB
Rivi 1:
[[Kuva:Map Gallia Tribes Towns.png|right|thumb|300px|Gallian heimot noin vuonna [[58 eaa.]].]]
'''Gallian sota''' käytiin [[Rooman valtakunta|Rooman tasavallan]] ja [[Gallia]]n eri heimojen välillä vuosina [[59 eaa.]].–[[51 eaa.]]. Sodassa melko pieni joukko roomalaisia valloitti väestöltään muutaman miljoonan asukkaan alueen. Se oli mahdollista Gallian sisäisen hajanaisuuden takia.
 
Roomalaisia johti [[Julius Caesar]], joka kirjoitti sodasta kirjan ''Commentarii de bello Gallico'' (suom. ''Gallian sota''). Vaikka Caesar väitti aloittaneensa sodan suojellakseen Roomaa ja sen liittolaisia, sota kuitenkin edisti hänen omaa uraansa.
Rivi 6:
==Sodan kulku==
 
Sota voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Vuosina [[58 eaa.]].–[[57 eaa.]]. roomalaiset sekaantuivat gallialaisten heimojen sisäisiin riitoihin. Vuosina [[56 eaa.]].–[[55 eaa.]]. roomalaiset sotivat Roomaa vastustavia heimoja vastaan. Vuosina [[54 eaa.]].–[[50 eaa.]]. kukistettiin yhä uudelleen puhjenneita kapinoita. Gallian sodan aikana Caesar teki kaksi epäonnistunutta hyökkäystä [[Britannia]]an.
 
Konsulikautensa päätyttyä Caesar pääsi viideksi vuodeksi [[prokonsuli]]ksi [[Gallia]]an ja [[Illyria]]an. Kun Caesar vuonna 59 eaa. otti haltuunsa provinssinsa, hän kuuli [[helvetialaiset|helvetialaisten]] aikeista kulkea Roomalle kuuluvien alueiden läpi. Saatuaan hyvän tekosyyn verilöylyyn Caesar kokosi heti yhteen saatavilla olevat joukot ja aloitti sodan. Caesarin omien propagandaksi tarkoitettujen sanojen mukaan 370 000 vastustajasta (joihin kuului naisia ja lapsia) vain 130 000 selvisi taistelusta hengissä. Vuonna [[57 eaa.]]. Caesar löi belgit, jotka aikoivat liittolaistensa kanssa vastustaa roomalaisten aikeita Galliassa. Seuraavana vuonna Caesar joutui lähettämään joukkojaan ympäri Galliaa kukistamaan pienempiä kapinayrityksiä. Muun muassa Crassuksen poika [[Publius Crassus]] lähetettiin [[Akvitania]]an ja [[Decimus Junius Brutus Albinus]], sittemmin Caesarin murhaaja, lähetettiin kukistamaan rannikolla eläviä venetejä. Lopulta heimot saatiin kukistetuksi ja Roomaan lähetettiin satoja tuhansia vankeja orjiksi.
 
Vuonna [[56 eaa.]] Caesar sopi Crassuksen ja Pompeiuksen kanssa, että hänen prokonsulikauttaan jatkettaisiin. Tämän jälkeen Caesar palasi joukkojensa pariin valmistelemaan hyökkäystä Britanniaan. Mutta ennen sitä hän joutui taistelemaan germaaneja vastaan, jotka olivat ylittäneet [[Rein]]in. Lyötyään Galliaan hyökänneet germaanit Caesar päätti rakennuttaa sillan Reinin yli. Tarkoituksena oli näyttää "barbaareille", kuinka mahtava Rooman armeija oli. Pian sillan valmistuttua läheiset heimot lähettivät panttivankeja Caesarille. Saatuaan näin selustansa suojatuksi Caesar lähti kahden legioonan voimin Britanniaan. Vaikka roomalaiset löivätkin paikalliset heimot, oli heidän palattava sen jälkeen kun heidän laivastonsa vaurioitui myrskyssä. Vuonna [[54 eaa.]] Caesar teki uuden yrityksen 800 laivan voimin, mutta tämäkään hyökkäys ei tuottanut pysyviä tuloksia.
 
Vuonna [[53 eaa.]]. Galliassa syttyi suuri kapina nuoren gallialaispäällikön [[Vercingetorix]]in johdolla. Lopulta Caesar sai Vercingetorixin ja tämän 80 000 sotilasta piiritetyksi [[Alesia]]n kaupunkiin. [[Alesian piiritys]] on sotahistorian kuuluisimpia piirityksiä. Caesar rakennutti kaupungin ympärille muureja ja vallihautoja, joiden tarkoitus oli pitää gallit kaupungissa. Piiritysrenkaan ympärille rakennettiin myös ulospäin suuntautuvia puolustusasemia estämään Vercingetorixin liittolaisten pääsy kaupunkiin ja sitä piirittävien roomalaisten kimppuun. Vaikka liittolaiset yrittivätkin murtaa roomalaisten saartorenkaan, saivat roomalaiset lopulta heidät lyödyksi. Vercingetorixin oli pakko antautua.
 
Yksittäiset heimot jatkoivat silti kapinointia, mutta vuoteen [[50 eaa.]]. mennessä merkittävimmät kapinat oli saatu kukistettua. Samana vuonna Caesar määrättiin palaamaan Roomaan, koska hänen virka-aikansa prokonsulina oli ohi.
 
[[Luokka:Rooman sodat]]