Gallian sota
Gallian sota käytiin Rooman tasavallan ja Gallian eri heimojen välillä vuosina 59–51 eaa. Sodassa melko pieni joukko roomalaisia valloitti väestöltään muutaman miljoonan asukkaan alueen. Se oli mahdollista Gallian sisäisen hajanaisuuden takia.
| Gallian sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Gallian heimot noin vuonna 58 eaa.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
gallialaiset heimot | |||||||||
Roomalaisia johti Julius Caesar, joka kirjoitti sodasta kirjan Gallian sota (lat. Commentarii de bello Gallico)[1]. Vaikka Caesar väitti aloittaneensa sodan suojellakseen Roomaa ja sen liittolaisia, sota kuitenkin edisti hänen omaa uraansa.
Sodan kulku muokkaa
Sota voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Vuosina 58 eaa.–57 eaa. roomalaiset sekaantuivat gallialaisten heimojen sisäisiin riitoihin. Vuosina 56 eaa.–55 eaa. roomalaiset sotivat Roomaa vastustavia heimoja vastaan. Vuosina 54 eaa.–50 eaa. kukistettiin yhä uudelleen puhjenneita kapinoita. Gallian sodan aikana Caesar teki kaksi epäonnistunutta hyökkäystä Britanniaan.
Konsulikautensa päätyttyä Caesar pääsi viideksi vuodeksi prokonsuliksi Roomalle jo ennestään kuuluneeseen Gallia Cisalpinaan ja Illyriaan. Kun Caesar vuonna 59 eaa. otti haltuunsa provinssinsa, hän kuuli helvetialaisten aikeista kulkea Roomalle kuuluvien alueiden läpi. Saatuaan hyvän tekosyyn verilöylyyn Caesar kokosi heti yhteen saatavilla olevat joukot ja aloitti sodan. Caesarin armeija, joka koostui kahden Gallian provinssin ja Illyrian provinssin varuskuntajoukoista, oli kooltaan neljän legioonan vahvuinen. Legioonien numerot olivat VII, VIII, IX ja X. Niiden tukijoukkoina oli hispanialaisia ratsumiehiä, numidialaisia sotilaita ja Galliasta värvättyjä joukkoja. Caesarin omien propagandaksi tarkoitettujen sanojen mukaan 370 000 vastustajasta (joihin kuului naisia ja lapsia) vain 130 000 selvisi taistelusta hengissä.[2]
Vuonna 57 eaa. Caesar löi belgit, jotka aikoivat liittolaistensa kanssa vastustaa roomalaisten aikeita Galliassa. Seuraavana vuonna Caesar joutui lähettämään joukkojaan ympäri Galliaa kukistamaan pienempiä kapinayrityksiä. Muun muassa Crassuksen poika Publius Crassus lähetettiin Akvitaniaan ja Decimus Junius Brutus Albinus, sittemmin Caesarin murhaaja, lähetettiin kukistamaan rannikolla eläviä venetejä. Lopulta heimot saatiin kukistetuksi ja Roomaan lähetettiin satoja tuhansia vankeja orjiksi.
Vuonna 56 eaa. Caesar sopi Crassuksen ja Pompeiuksen kanssa, että hänen prokonsulikauttaan jatkettaisiin. Tämän jälkeen Caesar palasi joukkojensa pariin valmistelemaan hyökkäystä Britanniaan. Mutta ennen sitä hän joutui taistelemaan germaaneja vastaan, jotka olivat ylittäneet Reinin. Lyötyään Galliaan hyökänneet germaanit Caesar päätti rakennuttaa sillan Reinin yli. Tarkoituksena oli näyttää "barbaareille", kuinka mahtava Rooman armeija oli. Pian sillan valmistuttua läheiset heimot lähettivät panttivankeja Caesarille. Saatuaan näin selustansa suojatuksi Caesar lähti kahden legioonan voimin Britanniaan. Vaikka roomalaiset löivätkin paikalliset heimot, oli heidän palattava sen jälkeen kun heidän laivastonsa vaurioitui myrskyssä. Vuonna 54 eaa. Caesar teki uuden yrityksen 800 laivan voimin, mutta tämäkään hyökkäys ei tuottanut pysyviä tuloksia.
Vuonna 53 eaa. Galliassa syttyi suuri kapina nuoren gallialaispäällikön Vercingetorixin johdolla. Lopulta Caesar sai Vercingetorixin ja tämän 80 000 sotilasta piiritetyksi Alesian kaupunkiin. Alesian piiritys on sotahistorian kuuluisimpia piirityksiä. Caesar rakennutti kaupungin ympärille muureja ja vallihautoja, joiden tarkoitus oli pitää gallit kaupungissa. Piiritysrenkaan ympärille rakennettiin myös ulospäin suuntautuvia puolustusasemia estämään Vercingetorixin liittolaisten pääsy kaupunkiin ja sitä piirittävien roomalaisten kimppuun. Vaikka liittolaiset yrittivätkin murtaa roomalaisten saartorenkaan, saivat roomalaiset lopulta heidät lyödyksi. Vercingetorixin oli pakko antautua.
Yksittäiset heimot jatkoivat silti kapinointia, mutta vuoteen 50 eaa. mennessä merkittävimmät kapinat oli saatu kukistettua. Samana vuonna Caesar määrättiin palaamaan Roomaan, koska hänen virka-aikansa prokonsulina oli ohi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Caesar, Gaius Julius: Gallian sota. (Commentarii de bello Gallico.) Suomentanut ja selityksillä varustanut Gunnar Rancken. 4. painos. 1. painos 1949 Kariston klassillisessa kirjastossa. Hämeenlinna: Karisto, 2000. ISBN 951-23-2445-8.
- ↑ Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan, s. 224-232. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gallian sota Wikimedia Commonsissa
