Ero sivun ”Predestinaatio” versioiden välillä

Predestinaatio-oppi on kristinuskossa erityisesti protestanttisuuteen (kalvinismiin ja luterilaisuuteen) kuuluva oppi.Joskus Yleiskielessä predestinaatiollatermillä tarkoitetaan kalvinismillehyperkalvinismille ominaista ''kaksinkertaista predestinaatiota''. Termi "kaksinkertainen predestinaatio" tarkoittaa kalvinismissahyperkalvinismissa käsitystä, että Jumala valitsee ennakolta, ennen ihmisen itsensä syntymää, sekä pelastukseen valitut että myös kadotukseen predestinoidut. Kalvinismissa erotetaan myös kaksi käsitystä, eli ''supralapsiarismi'', jonka mukaan Jumala teki valinnan pelastukseen predestinoitujen ja kadotukseen predestinoitujen välillä ennen maailman luomista ja syntiinlankeemusta, ja ''infralapsarianismi'', jonka mukaan Jumala tekee valinnan syntyvän lapsen kadottamisen ja pelastamisen välillä maailman luomisen jälkeen, yleisen käsityksen mukaan munasolun hedelmöittymisen hetkellä.

[[Luterilaisuus]] on aina torjunut vanhareformoidun opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta ''gratia universalis'' -opin pohjalta. ReformoitujenLuterilaisten mielestä reformoitujen ja luterilaisten ero on siinä, nähdäänkö predestinaatio pelastuksen valossa (luterilaisuus) vai pelastus predestinaation valossa (reformoidut). Myös pääosa reformoituja tarkastelee predestinaatiota pelastuksen valossa. Luterilaisuudessa predestinaatio on alistettu pelastukselle. Sovinnon kaava hylkää opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta, ennaltamääräämyksestä pelastukseen ja kadotukseen. KalvinistinenHyperkalvinistinen käsitys kaksinkertaisesta predestinaatiosta hylättiin myös [[Uppsalan synodi]]ssa [[1598]]. Pelastusta ei ole tulkittava Jumalan salatusta päätöksestä vaan hänen sanastaan, Kristuksesta, käsin. [[Martti Luther]] joutui kiistaan predestinaatio-opista Calvinin kanssa, ja hylkäsi Calvinin näkemyksen Jumalan rakkauden sekä universaalin armon vastaisena. Luterilaisuus siis kiistää opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Lutherilla koko Jumalan armo perustuu iankaikkiseen predestinaation, ja jokainen, joka tulee uskoon, on myöskin valittu eli predestinoitu. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat <ref>(Joh 3:16, 1 Tim 2:4)</ref>. [[Tunnustuskirjat|Tunnustuskirjoissa]] todetaan lisäksi: ''Tämä ikuinen päätös on meille sanan kautta ilmoitettu. Me olimme Jumalan ajatuksissa ja suunnitelmissa jo ennen maailman perustamista. Ihmisen pelastumisen syynä on yksinomaan Jumalan armo. Kadotukseen joutumisen syyn Jumala on salannut; vain Hän tietää sen eikä sitä ole ilmoitettu meille''. Predestinaatiossa otetaan pelastus lopullisesti ihmisen käsistä Jumalan käsiin. Lutherin sanoin: ''Jos pelastuksemme olisi jätetty meidän oman ratkaisumme varaan ei kukaan pelastuisi, koska Jumalan laki osoittaa kykenemättömyytemme.'' Lutherin mukaan pelastus ei riipu mistään ihmisen enemmän tai vähemmän tilapäisluontoisesta asennoitumisesta, mikä merkitsisi Jumalan mukautumista ihmisestä riippuvaksi. Lutherin edustamassa predestinaatiossa pelastukseenkin on ihmisen pelastuksessa Jumalalla ehdoton valta.

Tämä käsitys tunnetaan ''yksinkertaisena predestinaationa''. Sen ongelmana on kuitenkin käsitys täydellisestä turmeltumisesta: se olettaa, että ihminen on aktiivisesti kykenevä torjumaan Kristuksen sovitustyön ja valitsemaan kadotuksen. TäydellisenLuterilaisen täydellisen turmeluksen dogmin, joka kuuluu luterilaisuuteen, mukaan ihminen kuitenkaan ei kykene aktiivisesti valitsemaan pelastuksen hylkäämistä, vaan perisynnin takia hylkää sen automaattisesti, valitsematta sitä, sillä valinta edellyttää aina vaihtoehtoja; vaihtoehdoton toiminta ei ole valitsemista. Samoin yksinkertainen predestinaatio vaatii taakseen myös olettamuksen vapaasta tahdosta: voidakseen valita kadotuksen ja pelastuksen välillä, ihmisellä tulisi olla vapaa tahto. Tämän taas luterilaisuus kiistää. Luther itse tiedosti yksinkertaisen predestinaation loogiset ristiriidat, ja kehotti oppilaitaan olemaan ajattelematta predestinaatio-oppia liikaa.

Looginen kritiikki predestinaatioon on, että se kiistää ihmisiltä vapaan tahdon. Jo 1100-luvulla skolastikot kysyivät: ''Jos Jumala määrää kohtalomme ja valitsee elämänpolkumme, mitä vaihtoehtoja meillä on? Jumala vaatii, että me palvelemme häntä vapaasta tahdostamme, mutta jos meidät on predestinoitu kadotukseen tai pelastukseen, onko meillä tällöin ylipäänsä mitään vapaata tahtoa?'' Toinen kritiikki liittyy eettiseen arvovalintaan. KalvinistinenHyperkalvinistinen predestinaatiokäsitys johtaa sekä positiivis-negatiivisena että kaksoispositiivisena moraalinihilismiin: ''Jos pelastus ja kadotus ovat yksinomaan Jumalan kädessä eikä ihminen itse voi mitenkään teoillaan tai arvovalinnoillaan vaikuttaa kohtaloonsa, vaan kaikki yritykset elää Jumalan tahdon mukaisesti ovat hyödyttömiä, niin mitä mieltä tällöin ylipäänsä on edes yrittää elää Jumalan tahdon mukaisesti? Eikö ole tällöin mielekkäämpää elää oman eläimellisen luontonsa vallassa toteuttaen himojaan, viettejään ja halujaan, koska lopputulos on joka tapauksessa sama?'' Tämän käsityksen esitti [[Pelagius]] jo 400-luvulla, ja se on yksi [[pelagiolaisuus|pelagiolaisuuden]] keskeisimpiä kysymyksiä. Perinteinen kalvinistinenhyperkalvinistinen vastaus on, että pelastukseen predestinointi merkitsee sitä, että ihminen automaattisesti alkaa elää Jumalan tahdon mukaisesti.