Ero sivun ”Suomen tulli” versioiden välillä

Tullimaksut olivat 1930-luvulle saakka valtion tärkein tulonlähde: 1830-luvun lopulla niiden osuus valtion veronluontoisista tuloista oli alle 20 %, mutta 1850-luvulla jo yli 40 % ja 1900-luvun alussa jo 70 %. Vielä 1930-luvulla tullimaksut tuottivat noin 30-40 % valtion verotuloista. Siirtyminen kansainväliseen [[Vapaakauppa|vapaakauppaan]] 1950-luvulta lähtien tarkoitti tullimaksujen asteittaista alentamista. Samaan aikaan siirryttiin painoon perustuvasta tullauksesta pääosin tavaran kauppalaskuarvoon perustuvaan tullaukseen. Kaupan vapautumisen myötä tullimaksut lakkasivat olemasta tärkeä valtion tulonlähde.<ref>[http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/tulli_tutuksi/historia/index.jsp Tullin historiaa] {{Wayback|1=http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/tulli_tutuksi/historia/index.jsp |päiväys=20130412201531 }} Suomen tulli. Viitattu 20.4.2011.</ref>

 

 

Ennen Suomen liittymistä [[Euroopan unioni]]in tullaustoimistoja oli yhä tärkeimmissä satamissa ja ympäri maata olevissa rahti- eli tulliterminaaleissa. Terminaalissa voitiin käsitellä ulkomaankauppaa käyvien yritysten tullausasioita. Terminaalissa voitiin myös sinetöidä rahtia kuljettavan ajoneuvon rahtitila tai kuljetuskontti. Näin tavarat voitiin kuljettaa määränpäähänsä ilman kaikilla rajoilla tehtävää yksityiskohtaista tarkastusta. [[TIR]]-merkinnällä varustetut sinetöidyt rekat olivat Suomen maanteillä tuttu näky. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995, TIR-kuljetuksista tuli harvinaisempia, koska EU-sisäkaupassa ei ole tulliselvitystä tai muita säännöllisesti toistuvia tullitoimenpiteitä. TIR-passitusta voi yhä käyttää tullaamattoman tavaran kuljettamiseen EU:n tullialueen sisällä, jos tavara poistuu EU:n alueelta.