Ero sivun ”Salaoja” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
typo maakka
Rivi 15:
Salaojitus lisää merkittävässä määrin pellon hyötypinta-alaa, sillä avo-oja vie oman leveytensä lisäksi jonkin verran maa-alaa myös siitä syystä, ettei aivan ojan vieressä voida käyttää maatalouskoneita. Peltoalueilla salaojat kaivetaan koneellisesti ja salaojaputki painetaan kiepistä maan sisään [[salaojituskone]]ella.
 
Peltojen salaojitus alkoi voimaakkaastivoimakkaasti kasvaa sen jälkeen kun [[Englanti|Englannissa]] oli vuonna 1843 [[Derby|Derbyn]] näyttelyssä esitelty savesta tiiliputkia puristava kone, joka mahdollisti teollisen tuotannon. Jo vuoteen 1880 mennessä oli Englannissa salaojitettu tiiliputkilla 1,5 miljoonaa hehtaaria peltoa. Valtiomies Robert Peal totesi vuonna 1850 parlamentissa "''salaojituksen merkitsevän maataloudelle samaa kuin höyrykoneen'' teollisuudelle." Tällä viitattiin siihen että maatalouden ja teollisuuden tulee tehdä yhteistyötä keskenään salaojituksen hyväksi. Tätä periaatetta ryhdyttiin noudattamaan myös Suomessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Seppo Simonen | Nimeke = Maatalouden pikkujättiläinen| Vuosi = 1944| Sivu = 206, 213| Julkaisupaikka = Porvoo - Helsinki| Julkaisija = WSOY| Suomentaja = | Tunniste = | Viitattu = 8.2.2020 }}</ref>
 
Pellot oli keski-euroopassa laajalti salaojitettu jo 1900-luvun alkupuolella, mutta Suomeen salaojitus levisi varsin hitaasti. Salaojituksen koetoiminta alkoi [[Mustiala|Mustialassa]] vuosina 1845-1846. Ensimmäiset tiiliputkisalaojat tehtiin vuonna 1852, mutta yhden hehtaarin laajuisessa kokeessa ei vielä käytetty pyöreitä tiiliputkia, vaan putkisto rakennettiin tavallisista holvitiilistä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Salaoja