Ero sivun ”Niittyvihersiipi” versioiden välillä

Lajin levinneisyys ulottuu Etelä-Euroopasta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan.<ref name="SAA">Saarinen K, Jantunen J. 2003. Perhoset 2, Päivällä lentävät yön perhoset. WSOY. ISBN 951-0-27774-6</ref><ref name="NO">http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/zygaenidae/statices.html</ref> Suomessa niittyvihersiipeä tavataan etelärannikolta ainakin Etelä-Lappiin saakka, mutta laji on yleisempi etelässä. Perhosia on lennossa kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun.<ref>http://www.insects.fi/Lepidoptera/Zygaenidae/Adscita/statices/Adscita%20statices.htm{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>

Nimensä mukaisesti niittyvihersiipi viihtyy kuivilla niityillä, kedoilla, tienpientareilla ja pellonreunuksilla. Lajilla ei ole vaellustaipumusta, ja sitä tavataan vain harvoin elinympäristönsä ulkopuolella. Sopivalla paikalla laji on kuitenkin yleensä runsaslukuinen. Perhoset lentävät päivällä aurinkoisella säällä ja lepäilevät pilvisinä päivinä kasveilla. Lentotapa on koko heimolle ominainen: nopeasta siipien räpyttelystä huolimatta perhonen etenee ilmassa rauhallisesti.<ref name="SAA"/> Perhoset viihtyvät kukilla nauttimassa mettä eivätkä piilottele näkymistään. Ne reagoivat laiskasti häiriöihin ja lennähtävät korkeintaan pienen matkan päähän. Naaras laskee munat kasveille 20&ndash;40 munan ryhminä. Toukka on aluksi [[Lehtimiinaajat|lehtimiinaaja]], mutta siirtyy myöhemmin elämään vapaana ravintokasvin alalehdillä<ref name="UK"/><ref>http://snotra.artdata.slu.se/artfakta/SpeciesInformationDocument/Adscita_Statices_102366.pdf{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>. Täysikasvuinen toukka rakentaa toukokuussa maahan löyhän, vaaleanruskean kotelokopan ja koteloituu sen sisään.<ref name="NO"/> Keskenkasvuinen toukka talvehtii.