Ero sivun ”Aarni Voipio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 5:
Voipion isä oli senaattori, hovioikeuden presindentti [[D. W. Åkerman]] ja äiti Emma Henrika Perander. Hänen veljensä oli juristi, vapaa-ajattelija [[Väinö Voipio]]. Yhdessä sisarustensa kanssa Aarni otti käyttöön Voipio-sukunimen vuonna 1901.
Voipio opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa vuodesta 1909 alkaen ja julkaisi unissa- eli horrossaarnaamisesta kaksiosaisen väitöskirjan 1921–1922, jonka ensimmäisestä osasta hän sai filosofian tohtorin ja toisesta teologian tohtorin arvon. Voipio julkaisi tutkimuksen keskeiset tulokset myöhemmin englanniksi teoksena ''Sleeping Preachers: A Study in Elastic Religiosity'' (1951).<ref name= "kb"/> Ennen väitöskirjaansa hän tutustui suomalaisiin unissasaarnaajiin tekemällä kiertomatkoja maakuntiin vuonna 1919. Hän pääsi seuraamaan usean tunnetun unissasaarnaajan puhetta, joukossa ainakin ''Anna Kormano'' Jaakkimasta, ''Hilda Hotti'' Juvalta ja ''Eino Teräs'' Tampereelta. Hottia hän myös haastatteli useamman kerran ja vieraili tämän kotona. Voipio tapasi matkoillaan useita muitakin henkilöitä, jotka olivat pitäneet horrossaarnoja. Mm. Juvalla esiintyi kansalaissodan jälkeen saarnausilmiötä suorastaan jonkinlaisena tartuntana: jotkut tunnettuja saarnaajia kuunnelleet alkoivat itse käyttäytyä samaan tapaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Voipio, Aarni|Nimeke=Suomalaisia unisaarnaajia|Vuosi=1919|Julkaisija=Otava}}</ref>
Voipio oli Helsingin yliopiston teologisten esikäsitteiden apulainen 1922–1935 ja käytännöllisen teologian professori 1935–1955.<ref name="Ellonen">{{Kirjaviite | Tekijä=Ellonen, Leena (toim.) | Nimeke=Suomen professorit 1640–2007 | Sivu=827 | Julkaisija=Professoriliitto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2008 | Isbn=978-952-99281-1-8 }}</ref> Suomen Pyhäkouluyhdistyksen puheenjohtaja hän oli 1945–1952, ja lisäksi hän toimi useissa muissa järjestöissä ja yhdistyksissä.<ref name="oit">''Otavan Iso tietosanakirja'', osa 10, p. 64. Otava 1967.</ref> Voipio julkaisi melko vähän varsinaisia tutkimuksia mutta useita kymmeniä laajempaan käyttöön tarkoitettuja teoksia. Hän kehitti myös käytännöllisen teologian opetusta muun muassa harjoitusten ja opintoretkien avulla, pyrkimyksenään perehdyttää opiskelijoita seurakuntatyöhön. Hän toimi itsekin pappina 1919–1941. Voipio oli innokas musiikinharrastaja, joka opiskeli, sävelsi ja esitti musiikkia ja toimi kuoronjohtajana.<ref name= "kb"/>
Rivi 12:
==Julkaisuja==
*''Suomalaisia unisaarnaajia'', 1919
*''Unissasaarnaaminen uskonnollisena ilmiönä'', 1–2, 1921–1922
*''Laulava seurakunta'', 1–2, 1927–1929
| |||