Ero sivun ”Monivuotinen kasvi” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään malline:commonscat-rivi ja luodaan Aiheesta muualla -osio
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:פארק הכרמל 6 - גנים לאומיים בצפון הארץ - אתרי מורשת 2016 (140).jpg|pienoiskuva|Monivuotinen kasvi]]
'''Monivuotinen kasvi''' kasvi on mikä tahansa [[kasvi]], joka elää ja kasvaa yli kaksi vuotta. Jos se kukkii vain kerran ja kuolee sen jälkeen, sitä kutsutaan nimellä ''hapaksantti'' eli kerran kukkiva monivuotinen kasvi. Jos kasvi kukkii useina eri vuosina, se on ''pollakantti'' eli [[perenna]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P. | Nimeke = Biologian sanakirja | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-1-17618-8}}</ref> Perenna-nimitystä voidaan käyttää myös monivuotisista [[ruohovarsi|ruohovartisista]] [[koristekasvi|koristekasveista]] eli siis lähinnä puutarhakukista.
 
Monivuotiset kasvit ovat sopeutuneet selviytymään erilaisista epäsuotuisista olosuhdevaihteluista, oli se sitten kuuma, kuiva tai kylmä ajanjakso. Pohjoisessa kasvien lepokauteen pakottaa pimeä ja kylmä talvi. Monivuotiset kasvit eivät kuole talven aikana, vaan ne [[kasvien talvehtiminen|talvehtivat]] mennen lepotilaan ja sitä syvempään horrokseen.
 
Kasvien talveentuminen alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä, ja useimmilla kasveilla sen käynnistää yön piteneminen eli valoisan ajan lyheneminen. Talveentumisen jatkokehitys riippuu yölämpötilojen laskusta. Nämä yhdessä muuttavat kasvin [[kasvihormonit|hormonitasapainoa]], joka saa aikaan [[lehtivihreä]]n hajaantumisen ja arvokkaimpien aineiden siirtymisen varastoon [[varsi]]in ja [[juuri]]in. [[Puuvarsi|Puuvartisten]] kasvien vuosiversojen ja silmujen[[silmu]]jen uloin osa tiivistyy ja kovettuu.
 
Kasvin pakkasenkestävyyden kannalta vielä tärkeämpiä ovat solun sisäisetsolunsisäiset muutokset. Solun vesipitoisuus vähenee, [[sytoplasma|soluneste]] väkevöityy ja sokeripitoisuus kasvaa. Näiden myötä kasvi sitkistyy ja jäätymis- jasekä kuivumisvaara vähenee.
 
Talvilevon purkautuminen käynnistyy vastaavasti ensin yön lyhenemisellä ja elintoiminnot palaavat lämpötilan niin salliessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pankakoski, Antero | Nimeke = Puutarhurin kasvioppi | Vuosi = 1996 | Sivu = | Selite = Talvehtiminen | Julkaisija = Edita | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = ISBN 951-37-1932-4 }}{{lähde tarkemmin|sivu?}}</ref>
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
{{viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}