Ero sivun ”Essentialismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään malline:commonscat-rivi ja luodaan Aiheesta muualla -osio
otsikointi
Rivi 1:
'''Essentialismi''' eli '''olemusajattelu''' ({{k-la|essentia}}, [[olemus]]) on käsitys, jonka mukaan asioilla on jonkinlainen sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Siitä, millainen tämä olemus on, käsitykset vaihtelevat.<ref name="Hjelm">{{kirjaviite | Tekijä=Hjelm, Titus | Nimeke=Passio: Rakkauden, seksin ja seurustelun filosofiaa nuorille | Sivu=18–19 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-26-4809-1}}</ref>
 
== Aristoteles ==
Olemusajattelu on oppi, jolle [[Aristoteles]] loi perustan esittäessään ''formaalisen syyn'' muodoksi tai olemukseksi joka on pysyvä malli sille, millainen asian tulisi olla. Määritelmästä seuraa se, että luonnon tapahtumat ovat selitettävissä viittaamalla luontokappaleen olemukseen. Olemus on tietyn luontokappaleen luonnollisin tila, ja siten tuon luontokappaleen "oikea" tapa toimia. Olemusajattelun perustana on, että jokaisella luontokappaleella on jokin olemus, joka erottaa hänet kaikista muista luontokappaleista.
 
Olemusajattelun perustana on, että jokaisella luontokappaleella on jokin olemus, joka erottaa hänet kaikista muista luontokappaleista.
 
== Aristoteleen jälkeen ==
Aristoteleen näkemys oli, että on olemassa erityinen idea tai muoto, joka määrittää olion esimerkiksi ihmiseksi. [[Platon]] oli ottanut tämän ajatuksen oman ideamaailmansa lähtökohdaksi ja hän määritti ihmisen sielun piirteeksi joka erottaa tämän kaikesta muusta. Vastaavaa näkemystä ovat sittemmin kannattaneet muun muassa [[René Descartes]] ja [[Immanuel Kant]]. Vastaavanlainen olemusajattelu on erittäin tyypillistä myös erilaisille [[kristinusko|kristillisille]] ihmiskäsityksille, joissa ihmiset nähdään toimivina sieluina osana korkeampaa suunnitelmaa.
 
== Essentialismin seuraukset ==
Olemusajattelu johtaa siihen, että ihmisen olemus sekä oikea ja väärä toiminta johdetaan luonnollisesta järjestyksestä, jota todellisuus itsessään noudattaa. Esimerkiksi keskiajalla kristilliset jumaluusoppineet puhuivat luonnonlaista, joka määrittää hyvän ja pahan.<ref name="Hjelm" /> Olemusajattelua on sanottu [[naturalistinen virhepäätelmä|naturalistisen virhepäättelyn]] yleisimmäksi muodoksi. Arkiajattelussa olemusajattelun on sanottu näyttäytyvän tapoina ajatella ”näin asia on” tai ”näin on aina ollut”.<ref name="Hjelm" />
 
Olemusajattelua on sanottu [[naturalistinen virhepäätelmä|naturalistisen virhepäättelyn]] yleisimmäksi muodoksi. Arkiajattelussa olemusajattelun on sanottu näyttäytyvän tapoina ajatella ”näin asia on” tai ”näin on aina ollut”.<ref name="Hjelm"/>
 
== Lähteet ==