Ero sivun ”Leo Mechelin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Alkuvaiheet: - vapaasti luettava |
p f |
||
Rivi 141:
Diktaattorinvaltuudet saatuaan kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] karkotti keväällä 1903 perustuslaillisten johtajat maasta. [[Tukholma]]ssa tuolloin oleskellut Mechelin julistettiin toukokuun alussa ei-toivotuksi henkilöksi, ja hänen senaattorineläkkeensä maksaminen katkaistiin.<ref>Leino-Kaukiainen 1989, s. 29.</ref> Hänelle jäivät kuitenkin tuloiksi vielä Nokian omistajana saamansa osingot.<ref name="Häikiö1" /> Joukko karkotettuja valtiopäivämiehiä piti Tukholmassa syyskuussa 1903 ”Tukholman valtiopäivinä” tunnetun vastarintakokouksen. Kokous asetti Mechelinin johtaman komitean pohtimaan mahdollista Suomen perustuslaillisten yhteistyötä Venäjän oppositiopuolueiden kanssa.<ref>Stubb 2012, s. 193–194, 229–230.</ref> Maanpaossa Mechelin alkoikin solmia suhteita Venäjän liberaalien johtajiin, joiden hän toivoi kohoavan Venäjällä valtaan. Venäjän liberaalit järjestäytyivät noihin aikoihin perustuslaillis-demokraattiseksi puolueeksi (ns. [[kadettipuolue]]). Mechelin neuvotteli Saksassa [[Vapautuksen liitto]] -nimisen venäläisen oppositioryhmän johtajiin kuuluneen ruhtinas [[Pjotr Dolgorukov (poliitikko)|Pjotr Dolgorukovin]] kanssa Suomen tulevaisuutta koskeneista kysymyksistä. Mechelin jopa laati syksyllä 1903 Dolgorukovin toiveesta oman ehdotuksensa Venäjän perustuslaiksi.<ref>Stubb 2012, s. 229–237.</ref><ref name="KB" /><ref name="Leino-Kaukiainen 1989, s. 30">Leino-Kaukiainen 1989, s. 30.</ref> Tämä valtiosääntöesitys koostui sadasta isokokoisesta arkkisivusta, ja se salakuljetettiin Venäjälle.<ref>Parmanen 1937, s. 370-372.</ref> Mechelin kehitti vuonna 1905 myös yhteistyösuhteen [[Sergei Witte]]en, josta tuli pian Venäjän pääministeri.<ref>Mylly 2006, s. 83.</ref>
Toisinaan Mechelinin autoritaarinen esiintyminen perustuslaillisten johtajana herätti myös vastustusta, esimerkiksi silloin, kun hän kieltäytyi hyväksymästä väkivaltaista aktivismia.<ref name="Leino-Kaukiainen 1989, s. 30"/> Varsinkin Mechelinin ja [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacuksen]] väliset linjaerimielisyydet kärjistyivät vuoden 1904 aikana. Mechelin vastusti Zilliacuksen Pariisissa syys–lokakuussa järjestämää Venäjän oppositiopuolueiden ja vähemmistökansallisuuksien kongressia, koska sen asialista oli Mechelinin mielestä Suomen asian kannalta kyseenalainen. Mechelin kieltäytyi osallistumasta kongressiin Suomen edustajana, mutta hän matkusti silti Pariisiin valvomaan tilannetta.<ref>Stubb 2012, s. 239–244.</ref> Zilliacuksesta ja [[Aktivismi (sortokaudet)|aktivisteista]] poiketen Mechelin ei suostunut yhteistyöhön venäläisten vallankumouspuolueiden tai [[Sosialismi|sosialistien]] kanssa, sillä hän oli tiukka [[Porvari (politiikka)|porvari]] ja kaikenlaisen kumouksellisuuden vastustaja. Hän uskoi lain ja oikeuden voimaan sekä yhteiskunnallisten ristiriitojen maltilliseen ratkaisemiseen.<ref name="KB" /> Toisaalta Venäjän [[bolševikit]] sisäistivät perustuslaillisten opit Suomen valtiosta, ja [[Lenin]] jopa julkaisi [[Iskra]]-lehdessään Mechelinin kirjoittaman asevelvollisuusadressin tekstin kokonaisuudessaan.<ref>Osmo Jussila: ''Terijoen hallitus 1939-40'', s. 156. WSOY, Helsinki 1985.</ref> Zilliacus irtautui lopulta
====Valtiopäivät 1904–1905====
| |||