Wikipedia

Ero sivun ”Ele Alenius” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Poliittinen kanta: Skdl->SKDL, kirjoituasujen yhtenäistämistä
Täydennetty olemassa olevaa uudemman haastattelulähteen pohjalta
Rivi 47:
Alenius on kuvannut olleensa [[sosialismi|sosialisti]], jolle tärkeää oli vasemmiston yhteistyö.<ref name=alenius43/> [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistisella puolueella]] (SKP) oli SKDL:ssa hallitseva asema, mutta Alenius pyrki vähentämään SKP:n roolia ja johti 1970-luvulla [[SKDL:n sosialistit|SKDL:n sosialistien]] järjestöä.
 
Aleniuksen teos ''Sosialistiseen Suomeen'' (1969) edusti sosialismia, joka teki pesäeron tiukkaan [[marxilaisuus|marxilaiseen]] oikeaoppisuuteen. Alenius vaati rauhanomaista ja parlamentaarista siirtymistä sosialistiseen yhteiskuntaan. Hän korosti raskaan teollisuuden merkitystä tulevaisuuden talouselämässä ja vaati tämän asteittaista [[Kansallistaminen|kansallistamista]] sekä [[valtionyhtiö]]johtoista teollistamispolitiikkaa. Alenius uskoi pienten ja keskisuurten yritysten voivan jatkaa toimintaansa yksityisomisteisina myös sosialistisessa järjestelmässä. Hän korosti, että sosialismiin tulee siirtyä vain Suomen kansan niin todella tahtoessa. Alenius esitti jopa, että sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä voitaisiin kansan niin tahtoessa luopua. Haastattelussa vuonna 2004 hän kertoi taistelleensa koko Suomen itsenäisyyden puolesta korostaen varsinkin asian henkistä puolta.<ref name=noro>Hirvasnoro, Kai: Ele Aleniuksen haastattelu. Vasemmiston yhteistyö ratkaisee suuren linjan. ''Kansan Uutiset'', Viikkolehti 29.10.2004. [http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/11/ele-aleniuksen-haastattelu.html Artikkelin verkkoversio.]</ref> Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa 2020 95-vuotias Elenius totesi, kuinka olisi ollut parempi, jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynyt ja ollutkaan.<ref name="leppanen2021">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006587265.html | Nimeke = Alenius vastaan suuri naapuri | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 2.8.2020 | Viitattu = 24.5.2021 | archive-url=https://web.archive.org/web/20201005180819if_/https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006587265.html | archive-date=24.5.2021}}</ref>
 
Kun Alenius SKDL:n pääsihteerinä vuonna 1965 patisti koko vasemmistoa yhteistoimintaan kahdessa puheessaan, Neuvostoliiton suurlähettiläs [[Andrei Kovaljov]] oli läksyttänyt häntä, että yhteistyö Sosiaalidemokraattisen puolueen petturien kanssa on ehdottomasti kielletty. Myös Aleniuksen johdolla SKDL tuomitsi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suorittaman [[Tšekkoslovakian miehitys 1968|Tšekkoslovakian miehityksen 1968]], minkä johdosta Alenius joutui Neuvostoliiton suurlähettiläsjälleen [[Andrei Kovaljov | Kovaljov]]in puhutteluun. Kovaljov ilmoitti, että "ryhdymme”Neuvostohallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin teitä vastaan"vastaan”, ja Alenius on kertonut kokeneensa tilanteen "vähintäänkin vakavana". Miehityksen arvostelua ei kuitenkaan peruttu. AleniuksenKolmas yhteenotto tuli 1975, kun Alenius oli julkaissut kirja ''SuomalainenSuomalaisen ratkaisuratkaisun'', (1974)aatefilosofisesti tuomittiinpohtivan rajustiteoksen Moskovansosialistisista radiossavisioista. Vapunpäivänä 1975 Kremlin sanomalehti Izvestija jyräsi kirjan tekijöineen: ei voi olla mitään vaihtoehtoista sosialismia, muttajoka poikkeaisi marxismi-leninismin tiestä. kotimaassaKotimaassa hän sai hyvin voimakkaan tuen ja muun muassa tasavallan presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkoselta]] onnittelusähkeen samoihin aikoihin osuneen 50-vuotispäivänsä johdosta. Syntymäpäiväjuhlasta muodostui näyttävä tuenosoitus, johon myös poliittinen eliitti otti osaa.<ref name=leppanen/><ref name="leppanen2021"/>
 
Alenius joutui monesti neuvostoliittolaisten ja SKP:n opposition ([[taistolaisuus|taistolaisten]]) arvostelun kohteeksi. Häntä pidettiin yhtenä ”pahimmista” [[neuvostovastaisuus|neuvostovastaisista]] ja [[reformismi|reformistisista]] henkilöistä kansandemokraattisen liikkeen johtopaikoilla. Vuonna 1990 Alenius ei liittynyt [[vasemmistoliitto]]on, koska puolueeseen otettiin myös entiset oppositiolaiset.<ref name=noro/>
 
Uudemmissa kirjoissaan Alenius on kehitellyt ”planetarismiksi” kutsumaansa ajattelua.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vasemmisto.fi/puheet/puheita-2005/ele-alenius-planetarismista-puoluevaltuuston-kokouksessa/ | Nimeke = Ele Alenius planetarismista puoluevaltuuston kokouksessa | Julkaisu = Vasemmisto.fi | Ajankohta = 2.4.2005 | Viitattu = 14.8.2015}}</ref> Vuonna 2011 [[Tulevaisuudentutkimuksen seura]] myönsi Aleniukselle tulevaisuuspalkinnon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/uutiset/233-ele-aleniukselle-tulevaisuuspalkinto | Nimeke = Ele Aleniukselle tulevaisuuspalkinto | Julkaisu = Kulttuurivihkot | Ajankohta = 30.11.2011 | Viitattu = 24.2.2016}}</ref>
 
Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa 2020 95-vuotias Elenius totesi, kuinka olisi ollut parempi, jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynyt ja ollutkaan. Haastattelun mukaan Alenius otti kolmesti kovaa yhteen Kremlin kanssa. Kun hän SKDL:n pääsihteerinä heti vuonna 1965 patisti koko vasemmistoa yhteistoimintaan kahdessa puheessaan, Tehtaankadun-lähettiläs Andrei Kovaljov oli läksyttänyt häntä, että yhteistyö Sosiaalidemokraattisen puolueen petturien kanssa on ehdottomasti kielletty. Vastaavaa käskynjakoa yritettiin syksyllä 1968, kun SKDL:n puheenjohtaja Alenius oli tuominnut Prahaan jyränneen panssarisosialismin. Aleniuksen kieltäydyttyä minkäänlaisesta takinkäännöstä lähettiläs valitti asennetta ja jatkoi: ”Neuvostohallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin teitä vastaan.” Kolmas yhteenotto tuli 1975, kun Alenius oli julkaissut [[Suomalainen ratkaisu | Suomalaisen ratkaisun]], aatefilosofisesti pohtivan teoksen sosialistisista visioista. Vapunpäivänä 1975 Kremlin sanomalehti Izvestija jyräsi kirjan tekijöineen: ei voi olla mitään vaihtoehtoista sosialismia, joka poikkeaisi marxismi-leninismin tiestä. Konflikti oli julkinen, ja Alenius sai jopa yllättävää tukea. Kun hän 5. kesäkuuta piti 50-vuotisvastaanottonsa Helsingin Seurahuoneella, onnittelijajono ylettyi koko päivän ajan ulos Kaivokadulle asti. Myös poliittinen eliitti laidasta laitaan oli läsnä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006587265.html | Nimeke = Alenius vastaan suuri naapuri | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 2.8.2020 | Viitattu = 24.5.2021 | archive-url=https://web.archive.org/web/20201005180819if_/https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006587265.html | archive-date=24.5.2021}}</ref>
 
== Teoksia ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ele_Alenius”