Ero sivun ”Jalokaasut” versioiden välillä

 

'''Jalokaasut''' ovat [[alkuaine]]ita, joilla on uloimmalla [[Elektronikuori|elektronikuorellaan]] täysi [[Oktetti (kemia)|oktetti]], pois lukien [[helium]], jonka ainoalle elektronikuorelle sopii vain kaksi [[elektroni]]a.<ref name="Kemia.lehti.6">{{Lehtiviite | Tekijä = Wallenius, Jarmo | Otsikko = Jalokaasujen kielletyt leikit | www = http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/02/kem412_jalokaasu.pdf | Julkaisu = Kemia – lehti | Numero = 4/2012 | Ajankohta = 2012 | Sivu = 6 | Julkaisija = Kempulssi Oy | Viitattu = 22.03.2018}}</ref><ref name="Encyclopædia.Britannica.Noble.Gas">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/science/noble-gas | Nimeke = Noble gas | Tekijä = Schrobilgen, Gary J. | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 22.03.2018}}</ref> Elektronirakenteensa vuoksi ne eivät osallistu helposti [[kemiallinen reaktio|kemiallisiin reaktioihin]],<ref name="Kemia.lehti.6"/> ja ovat hajuttomia, palamattomia, mauttomia [[inertti|inerttejä]] kaasuja.<ref name="Encyclopædia.Britannica.Noble.Gas"/> [[jaksollinen järjestelmä|Jaksollisessa järjestelmässä]] jalokaasut muodostavat ryhmän&nbsp;18&nbsp;([[Pääryhmä (kemia)|pääryhmä]] VIII), ja ne ovat taulukon äärimmäisessä oikeanpuoleisessa sarakkeessa.<ref name="Internetix">{{Verkkoviite | Osoite = http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ke/ke4/4_epametallit/4.3_halogeenitjajalokaasut?C:D=1818896&m:selres=1818896 | Nimeke = 4.2 Halogeenit ja jalokaasut | Tekijä = | Ajankohta = 2015 | Julkaisu = Internetix – Otavan Opisto | Viitattu = 22.03.2018}}</ref><ref name="Encyclopædia.Britannica.Noble.Gas"/> Jalokaasut ovat [[helium]], [[neon]], [[argon]], [[krypton]], [[ksenon]], [[radon]]<ref name="Kemia.lehti.9">{{Lehtiviite | Tekijä = Wallenius, Jarmo | Otsikko = Jalokaasujen kielletyt leikit | www = http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/02/kem412_jalokaasu.pdf | Julkaisu = Kemia – lehti | Numero = 4/2012 | Ajankohta = 2012 | Sivu = 9 | Julkaisija = Kempulssi Oy | Viitattu = 22.03.2018}}</ref> sekä keinotekoinen [[oganesson]].<ref name="Encyclopædia.Britannica.Noble.Gas"/><ref name="Encyclopædia.Britannica.Oganesson">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/science/element-118 | Nimeke = Oganesson | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 22.03.2018}}</ref><ref name="Live.Science.Oganesson">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.livescience.com/41460-facts-about-ununoctium.html | Nimeke = Facts About Oganesson (Element 118) | Tekijä = Sharp, Tim | Ajankohta = 1.12.2016 | Julkaisu = Live Science | Viitattu = 22.03.2018}}</ref>

Ksenon löydettiin vuonna 1898. William Ramsay ja Morris Travers olivat aiemmin eristäneet neonin, argonin ja kryptonin nestemäisestä ilmasta ja miettivät sisältäisikö ilma vielä muita kaasuja. Varakas teollisuusmies [[Ludwig Mond]] antoi heidän käyttöönsä uuden koneen nestemäisen ilman käsittelyyn, ja he käyttivät sitä eristääkseen lisää harvinaista ksenonia. He erottivat yhä uudestaan raskaammat kaasut ja saivat lopuksi kseonia niin paljon, että pystyivät tutkimaan sitä tyhjiöputkessa, jossa se antoi sinisen hehkun. He ymmärsivät löytäneensä vielä yhden jalokaasun. He nimesivät sen kreikan kielen mukaan ksenoniksi ({{k-el|ξένον}}, xenon eli outo). Myöhemmin, vuonna 1962, osoittautui, ettei ksenon ollutkaan niin [[inertti]]ä kuin muut jalokaasut.<ref name="Royal.Society.of.Chemistry.Xenon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rsc.org/periodic-table/element/54/xenon | Nimeke = Xenon – Element information, properties and uses | Ajankohta = 2017 | Julkaisu = Royal Society of Chemistry – Periodic Table | Viitattu = 24.03.2018}}</ref>

 

 

Ksenonia eristetään nestemäisestä ilmasta kaupallisiin tarkoituksiin. Isotooppeja ¹³³Xe ja ¹³⁵Xe valmistetaan [[neutronisäteily]]llä ilmajäähdytteisissä [[ydinreaktori|ydinreaktoreissa]].<ref name="3rd1000.Xenon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.3rd1000.com/elements/Xenon.htm | Nimeke = Xenon | Julkaisu = The Third Millennium Online | Viitattu = 23.03.2018}}</ref>

 

== Lähteet ==

 

== Aiheesta muualla ==