Ero sivun ”Luettelo Aero Oy:n ja Finnairin lentokalustosta” versioiden välillä

*Koneet 1–3 olivat ns. combi-versioita eli niissä oli rahtiovi ja -lattia. OH-LFV vaihdettiin ranskalaisen lentoyhtiön koneeseen, jolloin tilalle saatiin kone no. 4, OH-LFZ, joka oli tyyppiä Douglas DC-8-62 eli pelkkä matkustajakoneversio.

*OH-LFZ oli Finnairin omistuksessa joulukuusta 1975 lähtien. Sitä vuokrattiin ulkomaille useaan kertaan: [[Nigeria Airways]]ille syksyllä 1977, ja muutamiksi päiviksi [[Air Afrique]]lle vuonna 1979, [[Zambia Airways]]ille vuonna 1979 ja 1980, [[EgyptAir]]ille vuonna 1979 ja 1980, ja [[Sudan Airways]]ille vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi vuonna 1981. Vuonna 1984 Karair vuokrasi tämän koneen tilauslentoliikenteeseensä, ja lopulta vuoden 1985 viimeisenä päivänä se osti sen omakseen. Karairilla sen lempinimeksi tuli “[[Iso vaalee|Iso-Vaalee]]” erään elokuvan mukaan. Vuosina 1984–85 sillä lennettiin keskimäärin seitsemän tuntia vuorokaudessa, ja sillä lennettiin muun muassa maailmanympärilentoja ja [[muslimi]]en pyhiinvaellus- eli [[hajji]]-lentoja [[Saudi-Arabia]]n [[Mekka]]an. Koneen viimeinen tehtävä Suomessa oli lentää presidentti [[Mauno Koivisto]] ja hänen seurueensa viralliselle [[valtiovierailu]]lle [[Intia]]an helmikuussa 1987. Kone myytiin sen jälkeen rahtikäyttöön [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]].<ref>Tervonen 2007, s. 30, 34, 48, 68–70, 194.</ref>

*OH-LFZ:lla myös haettiin Kiovasta pois suomalaisia [[Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus|Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden]] jälkeen [[Vappu|vapunpäivänä]] vuonna 1986. Kone oli tuolloin jo [[Karair]]in omistuksessa ja väreissä. [[Ulkoministeriö]] halusi käyttöön sellaisen koneen, joka voisi lennon jälkeen olla pois käytöstä jonkin aikaa. Finnair tarjosi Karairin OH-LFZ:aa.