Ero sivun ”Venäjänajokoira” versioiden välillä

Venäjänajokoira on alkukantainen rotu, hieman sutta muistuttava metsästyskoira. Se on keskikokoa suurempi, nartut 55–65 cm ja urokset 58–68 cm, voimakasrakenteinen, korkeajalkainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Venäjänajokoiralla on selvä sukupuolileima. Sillä on tummanruskeat tarkkaavaiset silmät, riippuvat, kolmionmuotoiset korvat, ja häntä on tyvestä paksu, mutta ohenee kärkeä kohti ja se ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Venäjänajokoiran aluskarva on tuuheaa, ja peitinkarva on lyhyttä päässä, jaloissa ja korvissa, muualla keskipitkää. Väreinä ruskean eri sävyt ja selässä voi olla tummempi satula. Varpaiden välissä sillä on ns. "räpylät", joiden avulla se ei vajoa hankeen.

Venäjällä on käytetty metsällä ajavia koiria jo kauan ja ajokoiria käytettiin aluksi vinttikoirien apuna ajamaan petoeläin tappoetäisyydelle. Venäjänajokoira polveutuu luultavimmin suoraan tataarien ajokoirista eli sen jalostuksessa ei ole käytetty muita rotuja. Toisen teorian mukaan se olisi syntynyt venäläisten ajokoirien ja [[englanninkettukoira]]n välisistä risteytyksistä.<ref name="browne">Gondrexon, A. & Browne, I. ''Maailman koiraopas'': s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.</ref> 1900-luvulla rotu oli hävitä ensimmäisen maailmansodan jalkoihin, mutta rodun jalostus jatkui määrätietoisesti sodan myllerrysten jälkeen. EnsikerranEnsi kerran Suomeen tuotiin venäläisiä ajokoiria jo 1800-luvulla, jolloin ne tunnettiin [[Kostromanajokoira|kostromanajokoirina]], mutta niiden kasvatus aloitettiin vasta 1960-luvulla. Ennen venäjänajokoira oli pääasiassa ajuekoira susien ja kettujen pyyntiin, mutta nykyisin sitä käytetään metsällä jäniksen ja ketun ajoon perinteiseen mies ja koira -tyyliin.