Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1950” versioiden välillä

| after_party = [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuspuolue]]

}}

 

Ennen vaalia oli kaavailtu myös J. K. Paasikiven virkakauden jatkamista poikkeuslailla, mihin Paasikivi oli itsekin halukas. Hanketta ajoivat etenkin SDP ja Kokoomus. Puolueiden väliset neuvottelut poikkeuslaista etenivät lopulta niin pitkälle, että Paasikiven jatkovalintaan tarvittavasta 5/6 enemmistöstä puuttui vain viisi kansanedustajaa. Kun tähän ei kuitenkaan päästy, poikkeuslaki haudattiin. Paasikivelle lähettämässään kirjeessä presidentti [[K. J. Ståhlberg]] tuomitsi poikkeuslain jyrkin sanoin: ''"Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota."'' Aivan vuoden 1949 lopulla [[Neuvostoliiton kirjailijaliitto|Neuvostoliiton kirjailijaliiton]] lehti ''[[Literaturnaja gazeta]]'' hyökkäsi Paasikiven ehdokkuutta vastaan, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vaaliin. Vuoden 1949 viimeisenä päivänä Neuvostoliiton apulaisulkoministeri [[Andrei Gromyko]] jätti Suomen Moskovan-suurlähettiläälle [[Cay Sundström]]ille [[nootti|nootin]], jossa väitettiin Suomen piilottelevan yli kolmeasataa Neuvostoliiton saksalaista, sotarikollisiksi katsottua henkilöä.<ref> Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 57−64. Porvoo: WSOY, 1993. </ref>