Ero sivun ”James Brown” versioiden välillä

Lisää hittejä ei kuitenkaan aluksi meinannut syntyä, eivätkä yhdeksän seuraavaa singleä tuoneet kummempaa menestystä. Vuonna 1958 alkuperäinen yhtye oli hajonnut ja uudistetusta ryhmästä käytettiin nyt nimeä James Brown and the Famous Flames. Manageriksi vaihtui Ben Bart. Lopulta lokakuussa 1958 Brown levytti seuraavan hittinsä, R&B-singlelistan ykköseksi seuraavana vuonna nousseen balladin, "Try Me". Lisää menestyneitä kappaleita seurasi (muun muassa "I'll Go Crazy" sekä "Think"), ja Brown siirrettiin King Recordsin päätalliin. Hän kuului 1960-luvun alussa jo rhythm and bluesin keskeisiin nimiin. Vuonna 1962 Brown äänitti live-levyn nimeltä ''Live at the Apollo''. Levy-yhtiö ei meinannut antaa lupaa live-levyn tekemiseen, koska ei uskonut sen menestyvän, mutta Brown uskoi projektiin ja levystä tulikin suuri kaupallinen menestys. Samana vuonna hän sai ensimmäisen kerran singlen Billboardin top 40 single-listalle (erotuksena pelkkien mustien artistien R&B-listasta). Tämä kappale oli cover-kappale "Night Train", jossa Brown itse soitti rumpuja ja laulamisen sijaan huuteli kiertueelleen osuneiden Yhdysvaltain itärannikon kaupunkien nimiä. Seuraavana vuonna hän ylsi pop-listalla jo 20 parhaan joukkoon omalla versiollaan vanhasta kappaleesta "Prisoner of Love". Hän oli jo aiemmin alkanut levyttää tällaisia hyvin hidastempoisia balladeja, kuten "Lost Someone" ja "Baby, You're Right", jotka kohottivat hänen mainettaan laulajana.

[[Tiedosto:Jamesbrown3.jpg|thumb|Brown lavalla vuonna 2005.]]

 

===Soulin kummisetä, funkin perustaja===