Ero sivun ”Pyhä Leo IX” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään malline:auktoriteettitunnisteet DEFAULTSORT-avainsanan yläpuolelle ja vaihdetaan DEFAULTSORT nimelle AAKKOSTUS.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
Leo IX oli vakuuttunut siitä, että Kristus oli suonut kristikunnan johtamisen ja ohjaamisen apostoli Pietarille sekä hänen seuraajilleen paavinistuimella. Luonnollisestihan asia oli jo tunnettu jo ajat sitten, mutta Leo IX oli yksi ensimmäisistä paaveista, jotka nostivat asian esille voimallisemmin. Täten häntä voidaan pitää aatteellisena oppi-isänä [[Gregorius VII]]:lle ja [[Innocentius III]]:lle.
 
Hänen ensimmäisiä julkisia toimiaan oli vuonna [[1049]] pidetty pääsiäissynodi <!-- kirkolliskokous? -->, jossa papiston [[selibaatti]] (joka koski kaikkia apupapeista lähtien) vahvistettiin uudelleen ja jossa hän onnistui ainakin tekemään selväksi vastustuksensa kaikkea kirkollisten virkojen kauppaa kohtaan. Suurin osa loppuvuodesta kului Leolle tyypillisillä matkoilla [[Italia]]ssa, [[Saksa]]ssa ja [[Ranska]]ssa. Pidettyään kirkolliskokouksen [[Pavia]]ssa hän liittyi Henrik III:n seuraan [[Saksa]]an <!-- Saxony --> ja he kävivät yhdessä [[Köln]]issä ja [[Aachen]]issa. [[Reims]]issä hän piti ylemmän papiston kokouksen, jossa tehtiin monia uudistuksia koskevia päätöksiä. [[Mainz]]issa Leo piti kokouksen, johon osallistuivat Italian, Ranskan ja Saksan kirkonmiehet sekä Kreikan keisarin lähettiläät. Mainzinkin kokouksessa käsiteltiin [[simonia]]a ja kirkon palveluksella olevien avioliittoa.
 
Palattuaan Roomaan hän piti ([[29. huhtikuuta]] [[1050]]) toisen pääsiäissynodin, joka käsitteli [[Berengar Toursilainen|Berengar Toursilaisen]] opetusten aiheuttamia ristiriitoja.<ref name="The Book of Saints/340"/> Samana vuonna hän piti alueellisia kirkolliskokouksia [[Salerno]]ssa, [[Siponto]]ssa ja [[Vercelli]]ssä ja syksyllä hän vieraili Saksassa, josta hän palasi Roomaan pitääkseen kolmannen pääsiäissynodinsa. Tässä hän synodissa hän käsitteli simoniaan syyllistyneiden henkilöiden vihkimien pappien uudelleenvihkimistä.
 
Vuonna 1052 hän liittyi keisarin seuraan [[Bratislava]]an ja yritti turhaan varmistaa [[unkari]]laisten saamisen katolisen kirkon piiriin. Regensburgissa, Bambergissa ja Wormsissa paavin läsnäolo huomattiin upeiden kirkollisten menojen ansiosta.