Ero sivun ”Adolf Hitlerin terveys” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Botti korvasi tiedoston Bundesarchiv_Bild_183-R99057,_"Wolfsschanze",_Adolf_Hitler_mit_Stab.jpg tiedostolla Bundesarchiv_Bild_183-R99057,_Führerhauptquartier,_Adolf_Hitler_mit_Stab.jpg. Korvaamista pyysi käyttäjä [[:commons:User:CommonsDelinker|CommonsDel
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Rivi 53:
Hitlerin vointi heikkeni keväällä 1942. Hän alkoi saada voimakkaita päänsärkykohtauksia ja kertoi aiemmin tarkan muistinsa nyt pettävän ajoittain. Ulkopuolisille hän vaikuttaa vielä terveeltä. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 [[influenssa]]n ja Stalingradin tappion jälkeen. Hänen kuntonsa alkoi rakoilla toden teolla, ja se näkyi myös ulospäin. Iho huononi, liikkeet vaikeutuivat, ja silmien ennen terävä katse muuttui himmeäksi ja tuijottavaksi. Keskustelun tai normaalisävyisen riitelyn sijasta Hitler sai raivokohtauksia eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään.<ref name = "WM219-237"/>
 
[[Heinäkuun 20. päivän salaliitto|Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys]] 2020 noi
[[Heinäkuun 20. päivän salaliitto|Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys]] 1944 vei vapinan tilapäisesti, mutta vammautti Hitleriä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ruumiinvammojen, kuten vaurioituneiden rumpukalvojen lisäksi Hitler kärsi unettomuudesta ja veren mausta suussaan. Vapina palasi myös entistä voimakkaampana. Sotilaslääkäri [[Erwin Giesing]] hoiti Hitlerin korvia ja lääkitsi kokaiinilla tämän päänsärkyjä. Syksyllä 1944 otettu sydänfilmi paljasti verisuonten kalkkeutumista, [[rytmihäiriö]]itä, [[Hypertrofia#Sydämen hypertrofia|sydämen suurentumista]] (hypertrofiaa) ja vaurioita vasemmassa kammioissa. Jälkeenpäin on pidetty mahdollisena, että Hitler kärsi [[sydäninfarkti]]n 1944 huononevien sotatilanteiden, kuten [[puna-armeija]]n voitoista ja [[Normandian maihinnousu]]sta johtuvan stressin vuoksi.<ref name = "WM219-237"/>
 
Vuodenvaihteeseen 1944–1945 mennessä Hitler oli jo selvästi heikentynyt, ja helmikuussa 1945 hän oli vain raunio entisestään. Eräs esikuntaupseeri, joka näki Hitlerin ensimmäistä kertaa sodan sytyttyä, oli järkyttynyt. Hitler oli kumarassa laahustava, verestäväsilmäinen ja kuolaava raihnainen mies, jonka täytyi tukea itseään jatkuvasti johonkin pysyäkseen pystyssä.<ref name = "WM219-237"/> Viimeisinä viikkoina Hitlerin terveydentila, ruumiinvoimat ja mieliala olivat täysin sidoksissa Morellin antamiin lääkkeisiin ja piristeisiin.<ref name = "WM219-237"/>