Ero sivun ”J. K. Paasikiven päiväkirjat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 27:
[[WSOY]] julkaisi vuosien 1944–1956 päiväkirjat kahdessa osassa vuosina 1985 ja 1986 nimellä ''J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956'', ensimmäisen osan ulottuessa huhtikuuhun 1949 saakka. Kustannussopimus perikunnan kanssa tehtiin jo kesällä 1984, jolloin kukaan ei ollut vielä nähnyt tallelokeron sisältöä.<ref name="wsoy" /> Toimitustyöstä vastasivat [[Paasikivi-seura]]an kuuluneet professorit [[Yrjö Blomstedt (historioitsija)|Yrjö Blomstedt]] ja [[Matti Klinge]], joista jälkimmäistä Juhani Paasikivi oli pyytänyt tehtävään. Pohjana käytettiin Marja Maunun puhtaaksikirjoittamaa versiota, jota paikoin verrattiin alkuperäisiin merkintöihin.<ref name="saatesanat1" /><ref name="klinge" /> Vieraskielisten lainausten suomentamiseen osallistuivat Eino Koponen (venäjä) ja Kari Vähäpassi (muut kielet).<ref>Julkaisutiedot teoksessa ''J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956. Ensimmäinen osa''.</ref> Ensimmäinen osa ilmestyi marraskuussa 1985 ja sitä myytiin lähes 50 000 kappaletta.<ref name="wsoy" /> Teoksen toisen osan loppuun liitettiin lähes 200-sivuinen henkilöhakemisto.<ref name="klinge" />
[[Neuvostoliiton kommunistinen puolue]] (NKP), joka oli loppuvuonna 1984 päässyt selville Paasikiven päiväkirjojen salassapitoajan umpeutumisesta, halusi estää päiväkirjojen julkaisun, koska niiden sisältämien paljastusten pelättiin voivan haitata Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. [[Moskova]]sta Suomeen tammikuussa 1985 lähetetty lähetystöneuvos [[Viktor Vladimirov]], joka oli saanut tehtävän silloiselta puoluejohtajalta [[Konstantin Tšernenko]]lta, varoitti asiasta presidentti [[Mauno Koivisto]]a, pääministeri [[Kalevi Sorsa]]a ja muita Suomen johdon edustajia. Neuvostoliittolaisten käsitys päiväkirjojen tulenarkuudesta perustui Kekkoselta aikanaan saatuihin tietoihin.<ref name="tarkka" /> Presidentti Koivisto luki hänelle toimitetun päiväkirjajulkaisun käsikirjoituksen etukäteen ja vetosi elokuussa 1985 kustantajaan, toimittajiin ja perikuntaan, jotta sitä ei julkaistaisi suurelle yleisölle. Koivisto ehdotti, että [[Valtion painatuskeskus]] ostaisi päiväkirjojen julkaisuoikeudet ja jättäisi ne toistaiseksi julkaisematta, mutta ehdotukseen ei suostuttu.<ref name="wsoy" /><ref name="tarkka" /> Päiväkirjojen toimittajat Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge osoittivat Koivistolle, että tällä ei ollut keinoja estää päiväkirjojen julkaisua, vaikka hän olisi ollut asiaan kuinka tyytymätön.<ref name="tarkka"/> Lopulta Koivisto kirjoitti NKP:n uudelle pääsihteerille [[Mihail Gorbatšov]]ille, että julkaisun estämisestä oikeustoimilla olisi luultavasti enemmän haittaa kuin sen sallimisesta.<ref name="wsoy" /><ref name="tarkka" />
===Muut julkaisut===
| |||