Ero sivun ”J. K. Paasikiven päiväkirjat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 23:
| isbn-alkuperäinen = 951-0-13291-8 (osa 1)<br>951-0-13349-3 (osa 2)
}}
Paasikiven kuoltua hänen perunkirjoituksestaan vastanneen KOP:n notariaattiosaston sihteeri Marja Maunu puhtaaksikirjoitti sodanjälkeiset päiväkirjat vapaa-aikoinaan presidentin lesken [[Alli Paasikivi|Alli Paasikiven]] pyynnöstä, ja puolitoista vuotta kestänyt urakka valmistui vuoteen 1958 mennessä.<ref name="tarkka"/> Alli Paasikivi näytti yli 3 000 konekirjoitusliuskaa vuonna 1959 yleisen historian professori [[Arvi Korhonen|Arvi Korhoselle]], joka toimitti niistä 250-sivuisen käsikirjoituksen. Käsikirjoituksen lukenut presidentti [[Urho Kekkonen]] ei toivonut sen julkaisua ja myös Alli Paasikivi tuli itsenäisesti samaan johtopäätökseen.<ref name="saatesanat1" /><ref name="immonen" /> Koska presidentti Paasikivi paljasti päiväkirjoissa todelliset, kielteiset ajatuksensa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]], niiden julkaisua pidettiin ulkopoliittisesti vaarallisena, varsinkin äskettäisen [[yöpakkaskriisi]]n vuoksi.<ref name="klinge">Matti Klinge: ''Yliopistoa ja Itämerta – muistelmia 1982–1990'', s. 171–175, 178. Siltala, Helsinki 2017.</ref> Kekkonen kaavaili vuonna 1964 päiväkirjojen julkaisuoikeuksien hankkimista valtiolle, mahdollisesti voidakseen salata ne.<ref name="tarkka">Jukka Tarkka: ''Karhun kainalossa – Suomen kylmä sota 1947–1990'', s. 395–399. Otava, Helsinki 2012.</ref> Paasikivi oli testamentannut päiväkirjojen tekijänoikeudet vaimolleen ja vuonna 1960 kuollut Alli Paasikivi puolestaan määräsi omassa testamentissaan ne pidettäviksi salaisina 25 vuoden ajan oman kuolemansa jälkeen. Vuodesta 1944 alkaneita päiväkirjoja ja
[[WSOY]] julkaisi vuosien 1944–1956 päiväkirjat kahdessa osassa vuosina 1985 ja 1986 nimellä ''J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956'', ensimmäisen osan ulottuessa huhtikuuhun 1949 saakka. Kustannussopimus perikunnan kanssa tehtiin jo kesällä 1984, jolloin kukaan ei ollut vielä nähnyt tallelokeron sisältöä.<ref name="wsoy" /> Toimitustyöstä vastasivat [[Paasikivi-seura]]an kuuluneet professorit [[Yrjö Blomstedt (historioitsija)|Yrjö Blomstedt]] ja [[Matti Klinge]], joista jälkimmäistä Juhani Paasikivi oli pyytänyt tehtävään. Pohjana käytettiin Marja Maunun puhtaaksikirjoittamaa versiota, jota paikoin verrattiin alkuperäisiin merkintöihin.<ref name="saatesanat1" /><ref name="klinge" /> Vieraskielisten lainausten suomentamiseen osallistuivat Eino Koponen (venäjä) ja Kari Vähäpassi (muut kielet).<ref>Julkaisutiedot teoksessa ''J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944–1956. Ensimmäinen osa''.</ref> Ensimmäinen osa ilmestyi marraskuussa 1985 ja sitä myytiin lähes 50 000 kappaletta.<ref name="wsoy" /> Teoksen toisen osan loppuun liitettiin lähes 200-sivuinen henkilöhakemisto.<ref name="klinge" />
| |||