Ero sivun ”Lukkari” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täydennystä |
|||
Rivi 6:
Lukkari-sanan merkitys kuitenkin muuttui vähitellen, ja sitä käytettiin pitkään merkityksellä '''[[kanttori]]''', mutta silläkin merkityksellä se on jo pitkään vanhentunut.<ref name=kts/> Kanttorilla oli tehtäviä esimerkiksi [[kinkerit|kinkereillä]]<ref name=kts2>[http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=kinkerit&SearchWord=kinkerit&dic=1&page=results&UI=fi80&Opt=1 "kinkerit"] Kielitoimiston sanakirjassa</ref><ref name=nes/> ja silloin sitä nimenomaan kutsuttiin yleensä lukkariksi. Sanan merkitys siis muuttui vähitellen alkuperäisesta kellonsoittajasta ja tarkoitti ensin myös kirkonpalvelijaa ja sitten myös lasten opettajaa. Kun rooli kasvoi muussa kansanopetuksessa, kuten kinkereillä, työn teki useimmiten kanttori,<ref name=kts2/><ref name=nes/> mutta nimitys jäi.
Vuoden 1869 [[kirkkolainsäädäntö|kirkkolaki]] teki lukkarin virasta kirkkomuusikon viran. Lukkarin tehtäviksi säädettiin veisuun johtaminen jumalanpalveluksissa ja muissa toimituksissa, koraalilaulun opettaminen rippikoululaisille, avustaminen lasten lukemaan opettamisessa ja jotkin kirkon vahtimestarin toimet. Lukkarin virkaan voitiin yhdistää urkurin virka, jos kirkkoherra ja seurakunta asiasta niin sopivat. Urkurin tehtävänä oli säestää veisuuta jumalanpalveluksissa ja kirkossa järjestetyissä tilaisuuksissa.<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Suomen musiikin historia. Kirkkomusiikki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2004 | Tekijä = Pajamo, Reijo & Tuppurainen, Erkki | Sivu = 250 | Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-0-27707-X}}</ref> Yhdistetyn viran hoitajaa kutsuttiin lukkari-urkuriksi ja myöhemmin alettiin käyttää nimitystä kanttori-urkuri.<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Nykysuomen sanakirja | Selite = Hakusana lukkari-urkuri | Julkaisupaikka =
'''Unilukkariksi''' kutsuttiin leikillisesti suntiota tai muuta kirkonpalvelijaa, joka pitkällä kepillä herätteli nukahtaneita [[jumalanpalvelus|jumalanpalvelukseen]] osallistujia. Tämä tehtävä oli kirkonpalvelijalla siihen aikaan kun seurakuntalaisten kirkossa käyminen ja siellä jumalansanan kuuleminen oli velvollisuus.
| |||