|
'''Itävaltalainen suhdannevaihteluteoria''' ({{K-en|The Austrian Business Cycle Theory, ABCT}}) on teoria talouden [[suhdannevaihtelu|suhdannevaihteluiden]] synnystä ja mekanismeista. Teoria on saanut nimensä taloustieteen ns. [[itävaltalainen taloustiede|itävaltalaiselta koulukunnalta]].
{{Lähteetön|lähteitä ei yhtään}}
{{Korjattava/Kieli|En oikein ymmärrä sellaisiakaan lauseita joissa ei ole mitään erikoistietämystä vaativaa}}
'''Itävaltalainen suhdannevaihteluteoria''' ({{K-en|The Austrian Business Cycle Theory, ABCT}}) yrittää selittää [[suhdannevaihtelu]]ita taloustieteen [[itävaltalainen taloustiede|itävaltalaisen koulukunnan]] näkemysten avulla. Teoria pitää suhdannevaihteluita pankkien liian löysän luotonannon vääjäämättömänä seurauksena ja [[keskuspankki]]en tehottomien toimien pahentamana. Tämän seurauksena korkoaste pysyy matalana liian kauan, johtaen liialliseen luotonluontiin, spekulatiivisiin [[Talouden hintakupla|talouskupliin]] ja vähentyneeseen säästämisasteeseen.
Teorian mukaan suhdannevaihtelut ovat pankkien liian löysän luotonannon vääjäämätön seuraus. [[keskuspankki|Keskuspankit]] pitävät korkotasoa kestämättömän matalalla, mikä johtaa liialliseen luotonantoon, vähentyneeseen säästämisasteeseen ja spekulatiivisiin [[Talouden hintakupla|talouskupliin]]. Suurin osa valtavirran taloustieteilijöistä pitää itävaltalaista suhdeteoriaa virheellisenä sekä teoreettisesti että empiiristen todisteiden valossa.
==Väittämiä==
==Suhdannevaihtelut==
Teorian mukaan pankit luovat virheinvestoinnin boomi-romahdus suhdannevaihtelun liiallisella ja kestämättömällä luotonlaajennuksella liiketoiminnoille ja yksittäisille lainanottajille. Tämän luotonluonti saa sen näyttämään ikään kuin investointia varten valmiiden "talletettujen varojen" tarjonta olisi lisääntynyt, vaikutuksen ollessa sama: investointitarkoituksia varten olevien varojen tarjonta lisääntyy ja korkoaste laskee. Pankki-[[inflaatio]] johtaa lainanottajia, lyhyesti sanottuna, harhaan uskomaan, että säästettyjen varojen (investoitavaksi valmiiden "lykättyjen" varojen allas) tarjonta on suurempi kuin todella on. Kun "säästettyjen varojen" allas kasvaa, yrittäjät investoivat "pidempään tuotantoprosessiin" eli pääomarakennetta pidennetään, erityisesti "korkeammille tasoille", kauimpana kuluttajasta. Lainanottajat ottavat heidän vastahankitut varat ja korottavat pääoman ja muiden tuottajien hyödykkeiden hintoja, mikä teoriassa stimuloi investoinnin siirtymistä kulutushyödykkeiden toimialoilta pääomahyödykkeiden toimialoille. Itävaltalaiset väittävät lisäksi, että tällainen muutos on kestämätön, ja täytyy kääntyä aikanaan. Huolimatta valtavirran todistelöydöistä päinvastaisesta, teorian kannattajat päättelevät, että mitä pidempään kestämätön siirtymä pääomahyödykkeiden teollisuudenaloille jatkuu, sitä väkivaltaisempi ja häiritsevä on välttämätön uudelleen sopeutumisen prosessi. Ollessaan samaa mieltä ekonomisti [[Tyler Cowen]]in kanssa, [[Bryan Caplan]] on todennut, että hän kiistää myös sen, "että keinotekoisesti stimuloiduilla investoinneilla olisi mitään taipumusta tulla virheinvestoinneiksi."
Itävaltalaisen suhdeteorian mukaan vapaisiin talousmarkkinoihin kuuluvat oleellisena osana vararikot ja konkurssit. Teorian mukaan pankit luovat kuitenkin laajamittaisen systeemisen [[Suhdannevaihtelu|suhdannevaihtelun]] liiallisella ja kestämättömällä luotonlaajennuksella liiketoimille ja yksittäisille lainanottajille. Luotonannon mahdollistavat keskuspankit, jotka talouskasvua stimuloidakseen pyrkivät pitämään korkotason kestämättömän ja keinotekoisen matana.
Yrittäjien pidempiaikaisten investointien pitämistä parempana voidaan näyttää graafisesti käyttämällä mitä tahansa diskontattua [[kassavirtamalli]]a. Olennaisesti matalammat korkoasteet lisäävät tulevaisuudessa tulevien kassavirtojen suhteellista arvoa. Mallinnettaessa investointimahdollisuutta, jos korkoasteet ovat keinotekoisen matalia, yrittäjät johdetaan uskomaan, että tulevaisuudessa saatava tulo riittävästi kattaa heidän lähiajan investointikustannukset. Yksinkertaisin muodoin, investoinnit, joissa ei ole järkeä varojen 10 prosentin kustannuksella, tulevat toteuttamiskelpoisiksi vallitsevalla 5 prosentin korkoasteella (ja saattavat tulla mukaansatempaaviksi monille yrittäjille 2 prosentin vallitsevalla korkoasteella).
Tarjolla olevan halvan luoton seurauksena käytössä oleva pääoma lisääntyy ja investoinnit suuntautuvat spekulatiivisiin korkean teknologian sijoituksiin esimerkiksi ruuantuotannon kaltaisten kestävien sijoituskohteiden sijasta. Sijoitusmarkkinoille syntyy liian löysään luotonantoon perustuva kestämätön vääristymä. Teorian mukaan investointien arvon nousu perustuu siis virheellisiin sijoituksiin. Mitä pidempään vääristymä ja liian löysä luotonanto jatkuu, sitä syvempi ja jyrkempi on nousukautta seuraava korjausliike ja taantuma.
Ihmisten aikapreferenssit, joka on aste, johon he pitävät parempana ilmaista tulevaisuuden tyydytyksiä, määrittävät kulutuksen suhdetta säästämiseen tai investointiin. Täten, yhteiskunnan yksilöiden aikapreferenssit määrittävät puhdasta korkoastetta ja koron lopulliset markkina-asteet heijastelevat puhdasta korkoastetta plus tai miinus yrittäjyyden riskiä ja ostovoiman komponentteja.
Ylisijoittamisen tuottamaa kuplaa seuraa teorian mukaan lopulta väistämättömänä korjausliikkeenä supistuvan luotonannon [[luottokriisi]] ja [[taantuma]], jossa taloudessa käytössä olevan pääoman määrä vähenee ja sijoitukset jälleen järkiperäistyvät. Luotonannon kasvu tyrehtyy ja pysähtyy kun vallitsevalla korkotasolla pääomalle ei löydy enää kestäviä sijoituskohteita. Teorian mukaan laskusuhdanne on siten tervehdyttävä prosessi, jossa nousukauden tuhlailu ja virheet korjaantuvat.
==Katso myös==
| 