Itävaltalaisen koulukunnan suhdannevaihteluteoria
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Itävaltalainen suhdannevaihteluteoria (engl. The Austrian Business Cycle Theory, ABCT) on teoria talouden suhdannevaihteluiden synnystä ja mekanismeista. Teoria on saanut nimensä taloustieteen ns. itävaltalaiselta koulukunnalta.
Teorian mukaan suhdannevaihtelut ovat pankkien liian löysän luotonannon vääjäämätön seuraus. Keskuspankit pitävät korkotasoa kestämättömän matalalla, mikä johtaa liialliseen luotonantoon, vähentyneeseen säästämisasteeseen ja spekulatiivisiin talouskupliin. Suurin osa valtavirran taloustieteilijöistä pitää teoriaa virheellisenä sekä teoreettisesti että empiiristen todisteiden valossa.
Suhdannevaihteluiden mekanismi muokkaa
Itävaltalaisen suhdeteorian mukaan vapaisiin talousmarkkinoihin kuuluvat oleellisena osana vararikot ja konkurssit. Teorian mukaan pankit luovat kuitenkin laajamittaisen systeemisen suhdannevaihtelun liiallisella ja kestämättömällä luotonlaajennuksella liiketoimille ja yksittäisille lainanottajille. Luotonannon mahdollistavat keskuspankit, jotka talouskasvua stimuloidakseen pyrkivät pitämään korkotason kestämättömän ja keinotekoisen matana.
Tarjolla olevan halvan luoton seurauksena käytössä oleva pääoma lisääntyy ja investoinnit suuntautuvat spekulatiivisiin korkean teknologian sijoituksiin esimerkiksi ruuantuotannon kaltaisten kestävien sijoituskohteiden sijasta. Sijoitusmarkkinoille syntyy liian löysään luotonantoon perustuva kestämätön vääristymä. Teorian mukaan investointien arvon nousu perustuu siis virheellisiin sijoituksiin. Mitä pidempään vääristymä ja liian löysä luotonanto jatkuu, sitä syvempi ja jyrkempi on nousukautta seuraava korjausliike ja taantuma.
Ylisijoittamisen tuottamaa kuplaa seuraa teorian mukaan lopulta väistämättömänä korjausliikkeenä supistuvan luotonannon luottokriisi ja taantuma, jossa taloudessa käytössä olevan pääoman määrä vähenee ja sijoitukset jälleen järkiperäistyvät. Luotonannon kasvu tyrehtyy ja pysähtyy kun vallitsevalla korkotasolla pääomalle ei löydy enää kestäviä sijoituskohteita. Teorian mukaan laskusuhdanne on siten tervehdyttävä prosessi, jossa nousukauden tuhlailu ja virheet korjaantuvat.