Ero sivun ”Horatius” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Teokset: lsi epoodeista, ulk linkkien selitykset |
täyd lähteen muk |
||
Rivi 26:
Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli myöhemmin nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 75.</ref>
Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli [[Brutus|Brutuksen]] puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja
[[Tiedosto:Fedor Bronnikov 014.jpg|pienoiskuva|vasen|upright=1.1|Horatius lukee runojaan [[Maecenas|Maecenakselle]]. Fjodor Bronnikov, 1863.]]
Sisällissodan voittaja, keisari [[Augustus]] antoi Horatiukselle armahduksen ja tarjosi hänelle yksityissihteerinsä hyväpalkkaista virkaa. Runoilija kuitenkin kieltäytyi ottamasta työtä vastaan, sillä halusi elää vapaana runoilijana. Augustus piti runoilijaa ystävänään, sillä hän arvosti Horatiuksen hyväntahtoisuutta ja nopeaa älyä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 79.</ref>
Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä Maecenas lahjoitti Horatiukselle maatilan läheltä [[Tivoli]]a. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia
Kun elämä oli rauhoittunut,
Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan [[Esquilinus]] kukkulalle. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 84.</ref>
== Teokset ==
Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen [[Oodi|oodit]] taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi [[Catullus|Catulluksen]] lyyrisestä tuotannosta.
Horatiuksen [[Jambi|jambimittaisista]] oodeista kootulle teokselle on myöhemmin annettu nimi ''Epodes''. Epodeissaan Horatius kehitteli oodien runomittaa Arkhilokhoksen mallin mukaisiksi säepareiksi. Hän ilmaisi niissä oman aikansa roomalaisten huolia ja toiveita, poliittisia aiheita sekä rakkauden tunteita. <ref name=castren>{{Kirjaviite | Tekijä = Castrén, Paavo | Nimeke = Uusi antiikin historia | Vuosi = 2011 | Sivu = 386–387 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste =ISBN 978-951-1-21594-3 }}</ref>
Kahdeksassatoista [[Satiiri|satiirissaan]] (''Sermones'', 'Pakinoita') Horatius nojautui [[Lucilius|Luciliuksen]] kehittelemään tyyliin. Myös [[Pindaros]] on niiden innoittaja, ja toisin päin ajateltuna Horatius on ehkä huomattavin Pindaroksen runouden ymmärtäjä. <ref name=oe />
Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten [[Maecenas|Maecenaalle]]. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia [[Essee|esseitä]], joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.<ref name=oe />
Rivi 50:
* ''[[Satiirit (Horatius)|Satiirit I]]'' (''Sermonum liber primus'' tai ''Satirae I'') (35 eaa.) [http://www.thelatinlibrary.com/horace/serm1.shtml Teos Latin Libraryssä].
* ''[[
* ''[[Satiirit (Horatius)|Satiirit II]]'' (''Sermonum liber secundus'' tai ''Satirae II'') (30 eaa.) [http://www.thelatinlibrary.com/horace/serm2.shtml Teos Latin Libraryssä].
* ''[[Oodit]]'' (''Carminum liber'')
|