Ero sivun ”Resitatiivi” versioiden välillä

Resitatiivi on puheenomainenpuheenomaista laululaulua, [[Ooppera|oopperassa]] osio joka enemmän puhutaan kuin lauletaan, eroaa musiikista muistuttaen luonnollisen puhetta ja sen rytmiä. Resitatiiviin liittyy yleensä soitinsäestys. ''Stile recitativon'', resitoivan tyylin, kehitti vuoden 1600 tienoilla Florentine Camerata, ja siitä tuli yksi varhaisen oopperan tärkeimmistä elementeistä. 1600-luvun loppupuolella resitatiivi alkoi vähitellen erottua aariasta omaksi laulumuodokseen. 1700-luvun italialaisissa oopperoissa (''opera seria)'' varsinaiset tapahtumat etenivät resitatiivien kautta, kun taas aarioiden tarkoituksena oli tunteiden välittäminen. Oopperassa resitatiivi esitetään vähäisellä musiikin säestyksellä, ja se toimii juonellisena siirtymänä. Teatterissa resitatiivit olivat suosittuja erityisesti Ranskassa 1600-luvulla lyyrisissä tragedioissa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esitt%C3%A4v%C3%A4t_taiteet:resitatiivi|nimeke=resitatiivi|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=19.4.2020}}</ref> Resitatiivit kuuluvat keskeisenä osana kirkollisiin [[Kantaatti|kantaatteihin]], [[Passio (musiikki)|passioihin]] ja [[Oratorio|oratorioihin]].

Resitatiiveja on kahta lajia: ''recitativo secco'' (it. kuiva resitatiivi), jota säestää pelkkä [[basso continuo]], sekä [[Orkesteri|orkesterin]] säestämä ''recitativo accompagnato'' (it. säestetty resitatiivi), jota käytetään draamallisesti merkittävissä kohdissa.Johann Sebastian Bachin Matteuspassiossa on Jeesuksen osat accompagnato-resitativeja, kun taas evankelistan osuudet ovat secco-resitatiiveja Myös ranskalainen barokkiooppera (tragédie lyrique) sisältää pitkiä resitoivia lauluosuuksia, mutta ne muistuttavat enemmän [[Monodia|monodiaa]] kuin resitatiivia. Läpisävelletyn oopperan syrjäytettyä numero-oopperan myös resitatiivi menetti asemansa oopperassa. Resitatiiveja esiintyi 1800-luvulla lähinnä opéra-comique -teoksissa ja 1900-luvulla uuklassisissa oopperoissa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://ranneliike.net/artikkelit/6511/1-oopperasanastoa|nimeke=Resitatiivi|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=19.4.2020}}</ref>

Kantilloinnin juuret ovat juutalaisessa jumalanpalveluskäytännössä. Myös kristillisessä perinteessä jumalanpalvelustekstit on yleensä kantilloitu. Esimerkiksi [[Martti Luther|Martti Lutherin]] molempiin messuihin, Deutsche Messe ja Formula Missae sisältyi suuri määrä kantilloitavia raamatuntekstejä ja rukouksia. Luterilaisessa perinteessä kantillointia alettiin korvata vähitellen lukemisella vasta valistuksen vaikutuksesta 1700-luvulla. Nykyisin kantillointi on jälleen yleistynyt myös luterilaisissa kirkoissa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kantillointi#e2d6bfb2|nimeke=Kantillointi|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=19.4.2020}}</ref>